Aatteiden Yhdysvallat – Politiikan suunnannäyttäjiä 1800-luvun lopulta Trumpin aikaan

Teksti Harald Olausen

Suomessa ei tunneta juurikaan amerikkalaisen politiikan taustoja ja historiaa. Harvoin lukee niin ajankohtaista ja kiinnostavaa kirjaa kuin Markus Kantolan kirjoittamaa Aatteiden Yhdysvallat – Politiikan suunnannäyttäjiä 1800-luvun lopulta Trumpin aikaan (Gaudeamus, 2024). Tässä on tarkasti maaliinsa osuva tärkeä asiapitoinen, jota on jo kauan Suomessa odotettu siksi, että se keskittyy tutkimaan millaiseen ideologiaan ja historiaan maan sisä -ja ulkopolitiikka on perustunut. Uusi tähti on syttynyt!

Mediat ovat tyytyneet antamaan Yhdysvalloista kovin suppean ja kiiltokuvamaisen kuvan. Suomessa on vallalla myös kevyt käsitys Yhdysvaltojen politiikasta ja poliittisesta historiasta. Sitä ei pelasta muutama alan oppituoli muutamassa yliopistossa. Juuri siksi Kantolan kirjaa tulee tarpeeseen, jotta tietäisimme maailman johtavasta mahtivaltiosta ja sen politiikasta hieman enemmän, sillä Yhdysvaltoja on vaikea ymmärtää ilman sen kansallisideologian tuntemusta ja Kantolan perusteellisuutta.

Kantola kysyy kirjassaan monia tärkeitä kysymyksiä, kuten onko tätä ideologiaa yritetty kyseenalaistaa tai onko puhe kansallisideologiasta yleensäkään mielekästä? Hänen mukaansa näyttää nimittäin siltä, että amerikkalaiset ovat kansakunnan synnystä lähtien olleet voimakkaasti jakautuneita siinä, mitä valtio saa ja ei saa tehdä sekä ketkä ovat "oikeita" amerikkalaisia. Tai pitääkö maan sekaantua muiden maiden asioihin ja lähettää sotilaitaan sotimaan ulkomaille vai pysyä omilla alueillaan.

Nämä ovatkin niitä teemoja, joista saamme aina kuulla vaalien alla kovia sanoja, ja jotka jakavat maata. Demokraatit haluavat vahvaa keskusvaltaa ja koko maata sitovia lakeja, republikaanit taistelevat Washingtonin poliittista eliittiä vastaan ja puhuvat keskusvaltaa sekä liittovaltionlakeja vastaan. Kantola muistuttaa, että kiinnostus niiden näkemyksiin, jotka ajattelevat eri tavoin, on vähentynyt ja tilalle on tullut iskulauseiden huutajat, jotka yrittävät pakottaa muut omaksumaan käsityksensä.

Kirja tarjoaa yhden mahdollisen näkökulman keskusteluun Yhdysvaltojen sielusta, ja siitä millaista se on ollut viimeisen sadan vuoden aikana. Heti kirjansa alussa Johdannossa Kantola muistuttaa, että älyköillä on ollut huomattava rooli Yhdysvaltojen historiassa. Väitettä on vaikea niellä, kun katsoo maan historiaa sadan vuoden perspektiivillä, siksi onkin hyvä lukea tarkkaan tämä kappale ja sen esittämä haaste keskusteluun epä-ällisyys-älyllisyys vaikkapa John Maynard Keynesin sanoin.

"Käytännölliset ihmiset, jotka uskovat olevansa täysin irrallaan mistään intellektuaalisista vaikutteista, ovat yleensä jonkin vääräksi todistetun taloustieteilijän orjia. Vallassa olevat sekopäät, jotka kuulevat ääniä ilmassa, ovat saaneet innoituksensa joltakin vuosien takaiselta akateemiselta kirjoittajalta." Kantola väittää ns. progressiivi-intellektuellien ajatusten muovanneen maata. Mutta keitä he oikein olivat? Kantolan mukaan oikeistolaisena tunnetut ideologit vuosina 1955-1975.

Se oli myös valitettavasti uusliberalismin ajatusten itämisen aikaa. Pyhäksi mantraksi muodistuivat leikkaukset veroihin ja sosiaaliturvaan sekä varustelumenojen kasvattaminen Irving Kristolin, William F. Buckleyn, Friedrich Von Hayekin ja Milton Friedmanin oppien mukaisesti (kokeilulaboratoriona Chile). Medioiden merkitys oli suuri levittäessään asenteita ja ajatuksia suuren yleisön keskuuteen. Tänään älyköt ovat keskittyneet Kantolan mukaan oman heimonsa yhtenäisyyden hoitoon.

Ja tuleehan sieltä amerikkalaisuuden suurin ongelmakin. Se on kaikesta edellä huolimatta intellektuellien puute, tai tarkemmin se, että II ms:n jälkeen he eristäytyivät julkiselta keskustelulta yliopistojensa turviin keskustelemaan ongelmista ja niiden ratkaisuista keskenään. Myös mediakentän raju muutos on vaikuttanut. Älyköiltä halutaan nykyisin vain lyhyitä lainauksia tai kolumneja – ajatuksena on näet se, etteivät suuret massat enää kykene lukemaan pidempiä tekstejä. Mikä onkin täyttä totta.

Kantolan mielestä suureen yleisöön vaikuttaminen onkin jäänyt monin paikoin heikosti sivistyneiden ideologien vastuulle ja julkisen keskustelun taso on laskenut aika alas. Muuten olisikin vaikea ymmärtää sitä, miten maan vaikutusvaltainen sekä voimakas kristillinen äärioikeisto saa suuren yleisön keskuudessa läpi eurooppalaisesta ja sekulaarista näkökulmasta järjettömiä ehdotuksiaan; älyköt menettivät samaan aikaan kansankielellä sanottuna ajankohtaisten ongelmien aloitteen kohtalokkaasti.

"Mistä merkittävistä yhteiskunnallisista aiheista intellektuellit ovat keskustelleet? Miten erilaiset amerikkalaiseen yhteiskuntaan voimakkaasti vaikuttaneet ideat ovat syntyneet, ja miksi niiden historiallinen vaikutus on ollut niin suuri? Miksi tietyt ajattelijat päätyivät tiettyihin johtopäätöksiin jonakin tiettynä hetkenä ja jossain tietyssä paikassa? Miksi jotkut ideat ovat kadonneet ja toiset jääneet elämään?" Ihan sama prosessi on käynyt muuallakin, jopa amerikkalaisen älykkään runouden kanssa.

Me tavalliset asioita seuraavat suomalaiset olemme jo kiusallisen tietoisia maan julkisen keskustelun jakautuneen jopa häiritsevästi vasemmistoliberaaliin ja oikeistokonservatiiviseen (tai se on aina ollut). Ero liberaalien ja vasemmiston välillä on nykyisin hämärä ja maa on jakautunut entistä enemmän oikeisto-vasemmistoakselille. Kantola esittelee aatehistoriallista näiden välisen keskustelun kautta. Kantola selventää tarkkaan myös, mitä sanoilla populismi ja progressiivinen oikein tarkoitetaan.

Kirjan pääkysymyksiä ovat: Miten yhdysvaltalaiset intellektuellit näkivät aikansa merkittävimmät yhteiskunnalliset kysymykset? Miten he olisivat ratkaisseet yhteiskunnalliset ongelmat, ja mistä nämä ongelmat heidän mukaansa juontuivat? Entä mitkä seikat vaikuttivat siihen, että intellektuellit omaksuivat tietynlaisia näkemyksiä, ja mitkä olivat heidän näkemystensä mahdolliset seuraukset? Myös maan kaikkialla hääräävän ja määräävän presidentin roolia pohditaan ansiokkaasti ja laajalla perspektiivillä.

Kirjan kiinnostavin ja tärkein kohta on sen ensimmäinen luku, Uudistusten aikakausi, missä pohditaan sitä, miten populisti-, progressiivi- ja liberaaliälymystö kyseenalaisti yhdessä tukemiensa poliittisten toimijoiden kanssa 1800-luvun lopulta 1940-luvulle Yhdysvaltojen hegemonisen, klassisen liberalismin ideologian, joka painotti julkisen vallan pientä roolia yhteiskunnassa. Vasemmisto ja liberaalit taas katsoivat ja katsovat edelleenkin, että valtion tulisi auttaa enemmän ja puuttua ongelmiin.

Filosofian tohtori Markus Kantola on johtamiseen erikoistunut Britannian ja Yhdysvaltojen politiikan tutkija. Hänen kirjansa pohtii edellisten kysymysten lisäksi keskeisten julkisten amerikkalaisintellektuellien ajatuksista yhdysvaltalaisen yhteiskunnan poliittisesta suunnasta 1800-luvun lopulta vuoteen 2020 saakka tyylillä ja nautinnollisesti hyvinkin kattavasti, paljastaen meille amerikkalaisen sielun ideologiaa tavalla, jota aiemmin ei suomeksi ole tehty. Amerikka herättää tänään paljon intohimoja.