Askeesin kaipuu

Teksti:

Professori Timo Airaksinen

Askeesi on sellaisen elämäntavan harjoittamista, jossa itsehillinnällä, itsekurilla ja myös hyveiden harjoittamisella on keskeinen merkitys. Askeetti voi esimerkiksi kieltäytyä seksuaalisista nautinnoista, noudattaa ankaraa ruokavaliota tai paastota, näin kertoo Wikipedia. Sana askeesi tulee kreikan kielestä ja merkitsee harjoitusta tai treeniä. Itsekuri tarkoittaa itsensä kieltämistä ja kärsimyksen jalostavaa vaikutusta. Askeesi on ruumiin kurittamista.

Askeesin harjoittaja on askeetti, joka perinteisesti on pyrkinyt lähestymään jumalaansa kieltäen itsensä: ei seksiä, ruokaa minimaalisesti, ei alkoholia tai muita huumeita, ei hauskanpitoa seurassa. Mietiskely yksinäisyydessä on parasta. Mitään kivaa ei tehdä ja koko ajan on kärsittävä vilua ja nälkää. Itsensä ruoskiminen on suotavaa. Se jalostaa.

Oma suosikkini on aina ollut Simeoni Pylväsmies, 400 luvulla Syyrian autiomaassa pylvään päässä istunut pyhä kristillinen kilvoittelija. Korkea pylväs tarkoittaa, että hän oli lähellä taivaan jumalaa. Siellä hän istui kolmekymmentä vuotta kolmekymmentä metriä korkealla, kunnes palasi maan pinnalle. Sanonta palata maan pinnalle tarkoittaa samaa kuin tulla järkiinsä. Siinäpä tosi askeetti.

Askeettinen elämä on aina ollut hyvää ja hyveellistä elämää. Askeesin avulla päästään lähemmäksi kaikkein tärkeintä. Mutta mitä se olisi: pelastus tietysti.

Profeetat Suomessakin kertovat, ettei maailma koskaan enää palaa ennalleen Koronan jälkeen. Ja vastuulliset tahot kertovat ympäristökriisistä ja liikakansoituksesta maapallolla. Lisäksi väkivalta rehottaa ja eriarvoisuus piinaa. Askeetikoilla on nyt etsikkoaikansa. Pelastus tulee. Lentomatkailu loppuu, turha matkustaminen erityisesti, ihmiset eristäytyvät toisistaan, ostamista hillitään, elintaso laskee, Suomi velkaantuu niin ettei hyvinvointiyhteiskunta kestä, hallitus ei koskaan enää pääse tilanteen herraksi.

Nyt on siis aika askeesin. Kotona puolipimeässä, kylmässä asunnossa, kylmä suihku kerran viikossa, saunat naulattuna umpeen, ei vierailuja mökeillä, lautaselle ituja ja nyhtökauraa, kurrimaitoa ja koivunlehtiteetä. Työt, jos niitä enää on, ovat etätöitä, joten auto romuttamoon. Vanhat vaatteet kirpputorille ja sieltä uutta päälle. Lapset opetetaan kotona, rokotuksia vältetään viimeisen päälle. Kirkonmenotkin ovat etänä ja vanhat kuolevat eristyksissä aivan yksin. Lapsenteko on outo ajatus.

Kaikkeen tähän tottuu, ei hätää. Kaikki tämä on tuhatvuotisen askeettisen perinteen mukaista. Jokainen joka on lukenut uskontojen kulttuurihistoriaa, tuntee askeesin kaipuun syvät juuret. Oman itsensä kieltäminen on viisauden alku, kärsimys jalostaa ja pelastaa.