Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa Pekka Haavisto ja 250.000 menetettyä ääntä!

Teksti Harald Olausen

Moni suomalainen kuvitteli seuratessaan medioita Pekka Haavistolle suunnattua suitsutusta ja paistattelua galluppien kärjessä, olevan vain läpihuutojuttu, kun Suomi saa ensimmäisen avoimesti homopresidentin tästä iloisen internet-sukupolven siloposkisesta reilaajasta. Eipä ollutkaan. Tänään Ylen shokkiluvut järkyttivät Haaviston kampanjaa rajusti. Stubbin 10 prosentin johto näyttää eteenpäin suunnan, ja se suunta on Haavistolle myrkkyä. On ihme, jos Stubbista ei tule seuraavaa presidenttiä.

Haavistosta on tulossa Suomen historiassa kolmet presidentinvaalit hävinnyt ehdokas (Stålhberg hävisi myös mutta ehti olla sentään yhden kauden presidenttinä). Jos, ja kun Haavisto häviää, on sillä suuri merkitys koko punavihreään (ja hajanaiseen kenttään). Uusi aika, uudet tavat ja johtajat hylkäävät ehkä huonoksi osoittautuneen identiteettipolitiikan ja wokekulttuurin, ja ehkä jopa vasemmistoa kurkusta kuolettavasti tarrautuneista lesbofeministeistä päästään eroon (se on työläisten oma taistelu).

Ilmassa oli olemassa jo aikaisemmin tiettyjä tosiasioita, joita osaavimmat vaaliasiantuntijat olivat laskeneet pahan päivän varalle "negatiivisina muistutuksina" Pekka Haaviston kampanjaväelle, jotka kumuloituessaan "veikkaan tietenkin voittavaa hevosta"-ilmiön kanssa, saattavat tipauttaa Haaviston pääsyn jopa toiselle kierrokselle pahimmassa tapauksessa Olli Rehnin noustessa Stubbin haastajaksi. Haavisto itse on suurin ongelma Haaviston presidenttikampanjalle. Mitä enemmän hän esiintyy, sitä enemmän hän menettää ääniä, arkipäiväistyy ja alkaa näyttää aurinkoon haalistumaan jätetyltä kukkakuvioiselta sohvatuolilta.

Uutuudenviehätys jäi 2000-luvun alkuun. Hänen homoudestaankin, jonka piti olla yhden hänen eduistaan, ja todiste uudesta ajasta sekä liberaalista maailmankansalaisesta, tulee suurempikin taakka siinä vaiheessa äänestäjien keskuudessa, kun aletaan pohtia tarkemmin millainen homo Haavisto on. Haaviston ja sateenkaarevan väen sekavat sepostukset sukupuolien moninaisuudesta ovat nyt sekä pilkan että naurunaihe sitä vastustavien homojen ja lesbojen keskuudessa. -50.000 ääntä.

Entä millainen olisi entinen kolumbialainen katupoika ja nykyinen kampaaja, Antonio Flores, maan ensimmäisenä puolisona? Ei kovinkaan haluttu ja uskottava, ei edustava eikä sopiva tehtävään vaalit Kehä III:sen ulkopuolella ratkaisevan mattimeikäläisen mielestä. Ehkä tässä menee raja mitä siedetään ja hyväksytään. Suomalaisille pyhä itsenäisyyspäivän vastaanotto saattaisi saada riikinkukkomaisia farssin muotoja, ja sitä tasavallan yhtenäisyys ei nykykriisien heikentämänä ehkä kestäisi. -50.000.

Haavisto irtisanoutui kesän lopulla punavihreydestä Ilta-Sanomien haastattelussa: "Minussa ei ole tippaakaan punaista!"? Mutta oliko se viisasta? Haaviston poliittiset neuvonantajat pitivät Haaviston gallupetumatkaa niin varmana, että alkoivat pelata jo toista kierrosta, jossa Haaviston pitää saada kovan oikeiston ääniä varmistaakseen valintansa, mutta menettikin samalla kovan vasemmiston ääniä, ne ratkaisevat, joita oikeiston ehdokas ei saa. Nyt ne menevät nukkuvien äänestäjien piikkiin. -50.000.

Lausunto osoitti, ettei Haavistolla ole poliittista hoksnokkaa, sillä Suomi on täynnä entisiä radikaaleja, jotka ovat nykyisin hiljaa asemissaan mieluummin nukkuvina äänestäjinä, kuin äänestäisivät huonointa mahdollisinta vaihtoehtoa eli punaisia nonsoleeraavaa homoporvaria, ja siksi jos äänestävät, äänestävät protestiksi, joko tahallaan poliittiselle mädännäisyydelle irvaillen Halla-Ahoa, tai leuatonta Hjallis Harkimoa, ihan vain piruuttaan kun muutakaan eivät voi. -10.000 ääntä.

Entä miksi Haavisto ei ole monen tunnetun vasemmistopoliitikon (Iivari, Heinäluoma, Filatov ja Backman sekä Kumpula-Natri) tapaan jaksanut opiskella yliopistossa muutamaa peruskurssia enempää? Eikö pienimpiinkin julkisiin virkoihin tarvita jonkinlainen koulutus ja pätevyys? Miksi siis ei poliitikolta vaadita samaa? Onhan kyseessä maan johtava virka. Eivätkö muka rahkeet ole riittäneet sivistys-Suomessa? Vai oliko kiire näperrellä muiden, vähemmin merkittävien, asioiden parissa. Entä miksi porvareilla on loppututkinnot, usein jopa tohtorinhatut hankittuina, ja usein myös vahva näyttö työelämästä? -10.000 ääntä.

Entä Haaviston persoona ja tapa tehdä kulisseissa politiikkaa? Kaunis kiiltokuva on iän ja ryppyjen myötä saanut jo pahasti halkeamia. Haavisto näyttää kärsivältä ja väsyneeltä. Hänen ihonsa roikkuu ja naamassa on vanhuuden merkkinä alkavia maksaläikkiä. Eikä hän ei ole niin avoin ja mukava, kuin mitä hän itse antaa julkisuudessa muiden ymmärtää olevansa. Al-Holin leiriin liittyvä oman ministeriön henkilökunnan hiillostaminen ja painostaminen, antoi kuvan pikkumaisesta ja osaamattomasta ulkoministeristä, jolla oma etu oli tärkeämpää kuin totuus. Onko näin myös muissa "pikkuasioissa"? -10.000 ääntä.

Kaikkein ratkaisevin syy siihen, miksi Haavisto-ilmiö pysähtyi ja Stubb ohitti hänet jo selvin numeroin, oli kohuttu tämän vuoden viimeinen ja suora Elämäni biisi-ohjelma, vaikka monet poliittiset asiantuntijat ovat jo tyrmänneet ajatuksen, jossa Stubb loisti ja Haavisto näytti hieman kulahtaneelta tai nurkkaan unohdetulta teddy-nallekarhulta, jolle kukaan ei ollut muistanut kertoa, ettei peukaloa tarvitse enää lähes 70-vuotiaana imeä, vaikka se olisikin mukavaa. Ohjelmaa on syystäkin verrattu Ahtisaari-Rehn-kampanjan Tuttu juttuun, sillä myös tämä ohjelma saattoi ratkaista presidentinvaalit 2024 Stubbin eduksi. -70.000 ääntä.

Sitten on vielä tämä homouden mörkö, josta ei vielä puhuta, vaikka pitäisi jo etukäteen, sillä puolet Suomesta ei siihen tottuisi, kun eivät hyväksyisi eivätkä varmastikaan olisi ilahtuneita, jos hra Flores ramppaisi mukana presidentin maakuntamatkoilla ja järjestäisi hiustuotteiden esittelyjä paikalliselle Setan sinihiuksisille kehomyönteisille sukupuolettomille, ja muille vastaaville yhtä luotaantyöntäville eri asteisille yrjöille ja kimmoliisoille. Vierailut saattaisivat olla muutenkin suuri ongelma. Mitä Haavistolle uskaltaisi näyttää, ettei vanhene homo villiinny liikaa ja saata isäntiään ikäviin tilanteisiin? Näin puhutaan jo turuilla ja toreilla.

Pekkahan pitää tunnetusti nuorista pojista monen muun vanhenevan, lähes seitsemänkymppisen, homon tavoin. Vierailun isännät miettivät varmasti tarkkaan, uskaltaako häntä päästää poikapartiolaisten kanssa laavulle tai yömessuun? Amerikkalaisessa poliittisessa satiirissa Wag the dog (1997), Bill Clintonin näköinen heteropresidentti ajautuu keskelle poliittista painajaista jäätyään kiinni nuoren tytön seksuaalisesta ahdistelusta. Mutta miten kävisi Haavistolle sen jälkeen, kun hänet yllätettäisiin samasta tilanteesta kirjaimellisesti housut kintuissa puuhailemassa jonkun alaikäisen ja viattoman pojan kanssa? 

Millainen mainehaitta se olisi ja erotettaisiinko hänet sen jälkeen? Nämä ovat myös ongelmia, joita äänestäjä joutuu pohtimaan ennen kuin kääntyy Haaviston kannalle. Ovatko nämä esteet liikaa tavallisille äänestäjälle? Haluammeko tällaisen presidentin, kysyvät myös monet vasemmistolaiset, jotka ovat vihaisia Haaviston viestistä, ettei hänessä ole mitään punaista, mikä tarkoittaa että häntä äänestettäessä maa saa homoporvarin presidentiksi. Ei kovinkaan moni oikeasta vasemmistosta, siis siitä nykyisin persuja äänestävistä työläisistä, äänestäisi tätä Jorma Uotisen suu messingillä "odottelun jännityksestä" tukemaa homoporvaria.