Hulluudella ei ole rajoja
Teksti professori Timo Airaksinen
On helppo antaa esimerkkejä ihmisen hulluudesta, enkä nyt tarkoita mielisairautta. Mielenterveyskuntoutujiahan ei saa enää nimitellä. Mutta oikeasti hulluja ihmisiä riittää kyllä. Satuin avaamaan television uutiset, joka sinänsä on hullua, ja siellä oli amerikkalainen nainen puhujapöntössä ulkoilmassa, ja tämä vaalea, keski-ikäinen nainen julisti suureen ääneen näin: jos otatte rokotteen, se magnetisoi teidät. Jättäkää siis rokote ottamatta. Argumentti on aivan hyvä, ei siinä mitään: kuka haluaisi tulla magnetisoiduksi? Puhuja kehotti kokeilemaan itse. Se on helppoa, sen kun ottaa magneetin ja kokeilee, sehän tarttuu mihin tahansa kohtaan rokotetun ihmisen ihoa. Hullu juttu tosiaan. No, tatuointien mukana ihon alle saa metallia.
Hullu ei ole se joka väittää vaan se joka uskoo, siis väännöksenä ajatuksesta, että hullu ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa. Rinnastus ontuu, valitettavasti. Näin on, koska sanonnan ensimmäinen versio soveltuu puhujaan itseensä. Jos on hullua uskoa, niin puhuja, joka uskoo omiin juttuihinsa, on myös hullu.
Hulluuden historiallinen merkitys tuli mieleen kun kävimme Hetan kanssa retkellä Kölnissä Rein-virran rannalla. Kaupunki on kahdenlaisen hulluuden synkkä muistomerkki, vaikka eivät turistit sitä kai yleensä huomaa. Kölnissä on ihan valtava, mustanpuhuva goottilainen tuomiokirkko. Siis aivan valtava hökötys keskellä kaupunkia, niin ruma, uhkaava ja pelottavan näköinen, että vastapäätä olevassa terassiravintolassa menee bratwursti heti väärään kurkkuun. Kirkko valmistui 1300-luvun alussa. Nerokkaita olivat sen ajan rakennusmestarit ja hulluja rakennuttajat. Emme menneet sisään katsomaan, tosin olemme siellä jo kerran käyneet nuorina ja viattomina turisteina.
Mutta se toinen hulluus: toinen maailmansota eli vihollisen pommikoneet tuhosivat jokaisen Saksan kaupungin. Hulluus ajoi Saksan sotaan ja hullua oli pommittaa koko maa soraläjäksi. Saksan kaupungit ovat nyt rumia kuvatuksia, nopeasti jälleenrakennettuja pläjäyksiä. Mutta Kölnin kirkkoa eivät saaneet nurin, jokin varjelus sillä oli. Nyt on rumassa kaupungissa ruma kirkko, ja turistit ihmeissään.
Hulluutta on olemassa kahta laatua: vaarallista ja vaaratonta. Sodan aloittaminen, erityisesti sellaisen jota ei voi voittaa, ja siviilien pommittaminen on vaarallista hulluutta. Magnetisoinnista puhuminen on vaaratonta hulluutta. Pommi on pakko huomioida, puheet voi jättää huomiotta. Onko jättikirkon rakentaminen vaarallista vai vaaratonta hulluutta? Ainakin rakentajille homma oli vaarallista ja kannetut isot verot menivät kuin Kankkulan kaivoon. Eurooppa on täynnä isoja kirkkoja, joten hulluus on päässyt leviämään kovin laajalle näemmä. Vaasan kirkoissa olen kaikissa käynyt, eivät ne hullumman näköisiä ole, aika kotoisia. Pieni on kaunista.