Ihmisvihaaja Riikka Purran vihaohjelma seuraavaksi kahdeksi vuodeksi...

Teksti Harald Olausen

"Puolue, joka ei halua muutoksia maahanmuuttopolitiikkaan, ei voi olla samassa hallituksessa perussuomalaisten kanssa. haluamme muutoksia rajapolitiikkaan ja ns. humanistiseen maahanmuuttoon. Voimassa olevan ohjelmamme mukaan tavoitteemme on nolla turvapaikanhakijaa. Suomen kansalaisuutta tulee arvostaa ja vaalia eikä jakaa kuin ilmaisia ämpäreitä"

-Perussuomalaisten uuden puheenjohtajan, Riikka Purran linjapuhe Seinäjoen puoluekokouksessa 15.8.

Kun perussuomalaisten uuden puheenjohtajan, Riikka Purran, linjapuhetta seurasi televisiosta, kiinnittyi huomio kahteen ikävään asiaan hänen sekä hänen edustamansa puolueen tulevaisuuden kannalta; Purra ei ollut karismaattinen puhuja, vaan luki tekstinsä kuin mekaaninen nukke pikkupakosta suoraan paperista osaamatta elehtiä tai elävöittää puhetta hyvän puhujan tavoin, toiseksi, vaikka hän muuta väittikin ja yritti väittää kivenkovaa lisää, persut ovat hanakasti vain yhden asian puolue ja siksi jää, maahanmuutto ja sen stoppaaminen esittämällä kamalia kauhukuvia peloissaan nurkissaan jossain Takahikiällä kyyhöttäville jyväjemmareille.

Kuin sattumalta heti Purran linjapuheen jälkeen Tv 1:ssä alkoi erikoislähetys Afganistanin kriisin äkillisestä käänteestä pahempaan päin. Ylen ulkomaantoimittaja sanoi järkyttyneenä, etteivät mitkään merkit viittaa, että siellä olisi mitään hyvää tapahtumassa. Ääriliike Taliban, joka on persujen tapaan konservatiivinen ja suvaitsematon miehinen voima, on edennyt viime päivinä Afganistanissa ja vallannut kaupunkeja. Kaikki suurimmat kaupungit Kabulia lukuunottamatta ovat Talibanin hallussa ja tietojen mukaan Taliban on aloittanut jo etenemisen Kabuliin. Ulkoministeri Pekka Haavisto vaikutti aidosti järkyttyneeltä vedotessaan televisiossa medioita antamaan työrauhan yrittäessään kotiuttaa pikaisella aikataululla sekä suurlähetystönsä henkilökunnan, että myös mahdollisesti ne EU:ta ja Suomea auttanutta 50 henkilöä sekä heidän perheenjäsenensä yhteensä 130 henkilöä, jotka Suomen hallitus oli luvannut päästää maahan.

Persut eivät haluaisi antaa näille 130 hengellle mahdollisuutta paeta Suomeen. Mikä on heidän kohtalonsa jo huomenna talibanien käsissä olevassa ja yhdeksi teurastamoiksi muuttuvassa maassa? Sama kuin tuhansien muidenkin talibanien vihollisiksi kokemien eli teloitus. Persuille Purrasta tulee suurempi ongelma vaaleissa, kuin he uskoivat vaihtaessaan puheenjohtajaa. Halla-Aho nousi ikoniseksi symboliksi olemalla anti-poliitikkoa, mitä Purra teknokraatti ja äänestäjiä varten haurhautukseksi nostettu nukkehallitsija ei ole. Toinen kiinnostava kysymys on se, miten yli 70 prosenttisesti miehistä koostuva ja puoluetta äänestävistä perinteisistä valkoisen miehen paremmuuteen uskova mies jaksaisi innostua naisesta puolueen johdossa.

Persujen perusongelma on paljastunut jo aikoja sitten ja viimeistään ns. lepakko-ongelmista tuulivoimaloiden läheisyydessä. Juuri siitä syystä persuvalheellisuuden suurin kompastinkivi on aina näin jälkikäteen, kun puheet, teot sekä ns. tieto, mihin ne ovat perustuneet, ovat trumpistiseen tapaan osoittautuneet ns. "vaihtoehtoiksi faktoiksi" eli sellaisiksi, jotka on keksitty todistamaan omia valheellisia väitteitä. Ei Purra poliittisena johtajana poikkea muista kollegoistaan. Hän on kuin Platonin ihannevaltion hallitsija, joka voi ja jonka tuleekin valehdella, jos se on valtion ja kansalaisten yhteiseksi hyväksi. Tähän kuuluu Purran mainostama suomalaisen oikeus sanoa mitä haluaa niillä sanoilla, jotka haluaa sanoa.

Persut eivät tiedä Abraham Lincolnin tapaan, että kaikkia voi huiputtaa jonkin aikaa ja joitakin kaiken aikaa, mutta kaikkia ei voi huiputtaa kaiken aikaa. Yksi tällainen on persujen tahallinen väärinymmärrys ja silmänkääntötemppu vapaamielisyyttä eli liberalismia vastaan. Tuntuu kuin he eivät itsekään, äänestäjiensä tavoin, ymmärrä ampuvansa omaan nilkkaansa, sillä juuri liberaalisuus sallii heidänkin olemassaolonsa. Jos maailma olisi sellainen kansallismielisen jäykkä ja realistinen, kuin hän manifestoi linjapuheessaan, ensimmäisenä siinä kiellettäisiin kaikki

Kiinnitin huomioni Riikka Purraan jo vuonna 2011 eli tasan kymmenen vuotta sitten toimittaessani kotkalaisen dramaturgi Jorma Savikon Rauni Mollbergista kertovan kirjan "Pitkä ajo 2011"( Kulttuuriklubi). Vein kirjan eduskuntaan eräälle tuntemalleni kansanedustajan erityisavustajalle. Tapasimme eduskuntatalon lisärakennuksen sisäänkäynnin edessä. Silloinen Jussi Halla-Ahon avustaja Riikka Purra tuli samalla ovenavauksella sisään. Annoin hänelle kirjan ja pidin sen kuniaksi tietämättä kenelle kirjan annoin pienen puheen. Purra katsoi minua kuin halpaa makkaraa. Hän oli haistanut erilaisen ihmisen. Kun Purra meni tuttuni kanssa hissiin, hän katsoi kuulemma tylsännäköisenä hampaat irvessä eteensä sanoen tapaamisemme jälkeen: Miten inhoankaan ihmisiä tarkoittaen sillä minua. Myöhemmin kuulin Purraa markkinoitavan persujen sisällä armottomaksi ja säälimättömäksi. Minusta hän sopi hyvin siihen ihmisvihamieliseen kuvaan, mikä minulla persuista tuolloin ja vieläkin on, olkoot että on naisoletettuhenkilö.

Kun Purra lauantaina odotetusti valittiin Jussi Halla-Ahon seuraajaksi, hän toisti kaikkien jo hyvin etukäteen tietämän asian, ettei tyly linja erilaisia ihmisiä ja erityisesti eri lailla ajattelevia ihmisiä vastaan tule muuttumaan piiruakaan. Päinvastoin. Purra on ihmisvihamielisyydessään kuin hymyilevä tappaja Ranskan Marine Le Penin tavoin odottamassa sitä päivää, kun pääsee päättämään sellaisesta yhteiskunnasta, joka on hänen tapaansa armoton, hymytön ja kova. Mutta millainen hän on armottomien sanojensa takana? Kuin maalaiskoulun kristillinen opettaja varoittaessaan poikia runkkaamasta liikaa, etteivät tylsistyisi. Mutta ei. Hän on valju ja väritön. Yllätys varmasti suurelle yleisölle oli se, että Purran mediakiinnostavuus oli jotain viikon sumpussa mädänneen lahnan tasoa. Se tuli viimeistään esille hänen pannukakuksi lässähtäneestä linjapuheestaan, joka alkoi haukotuttaa harvalukuista persu(mies)porukkaa puoluekokouksessa.

Mutta millaisia "todellisia syys-seuraussuhteita Purra haluaakaan meidän tiedostavan ennen kuin kelpuuttaisi meidät erilaiset ihmiset keskustelukaverikseen ratkomaan yhdessä maan ongelmia? Linjapuheen yksi tärkeä merkitys oli oman porukan rauhoittamisen lisäksi mainostaa heille sitä todennäköisintä mahdollisuutta, ettei kannatuksenlaskuun varautuneet persut sittenkään yllä ihmetekoihin epäkarismaattisen Purran johdolla aina pääministeripuolueeksi asti, vaan ehkä sittenkin vain mitättömäksi kolmanneksi pyöräksi uuteen porvarihallitukseen, missä heille jää sama kohtalo kuin edellisessä hallituksessa soitella toista viulua mitättömien ministeriöiden kautta muiden nauraessa ja odottaessa puolueen ennustetun kohtalon toteutumista, tippumista RKP-luokkaan 5 prosentin puolueeksi

Siksi Purra maalasikin puheensa alkuminuuteilla persut vahvasti "oikeiden ja itseään rehellisinä" pitämien suomalaisten, näiden maaseudun taajamien isokäsisten miesten vastavoimaksi Helsingin liian vapaamielisenä kukkoillutta vihervasemmistoa vastaan, jonka hiipuvana äänenkannattajana yhtä monenkirjava Voima-lehti on viimeiset vuodet toiminut. Purra osui oikeaan maaliin, sanoessaan monien ihmisten olevan todella kyllästyneitä (myös seksuaalivähemmistöjen sisällä, jossa useammat kuin useat ovat kääntyneet juuri tämän takia äänestämään persuja). Mutta kaikki eivät uskalla sanoa sitä. Tärkeä asia hänen itsensä ja puolueen kannalta oli maalata piruina seinille liberaalien voimien näkyvimmät ärsytyskohteet, eli "muuntukkaiset" eri kirjainyhdistelmät seksuaalisten vähemmistöjen suhteen. Pitää nyt kuitenkin aina muistaa, ettei ammu tykillä mauttomasti hyttystä. Muunsukupuolisten ja seksittömien julkiset uhot ja demagogiset tuhot ovat pikkutyttöjen työtä ja ne kuuluvat luonnollisena ärhentelynä tuohon ikäkauteen.

Purralle moraalinen närkästys sopii ja situu maalaiskonservatiivisen populistipuolueen pelotteluaresenaaliin kuin nenä päähän niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Purran mukaan heillä on vielä paljon tehtävää siinä, että yhä useampi uskaltaisi Suomessa sanoa olevansa persu. Kyse ei ole hänestä vain pelkästään politiikasta, vaan myös laajemmasta kulttuurisesta muutoksesta, siitä piilotetusta vihapuheesta, jonka sanoma on Suomi takaisen sellaisena umpimielisenä ja vittuilevana, kuin se edelleenkin tunnetaan Kehä III:sen takana entisessä Kepulandiassa nykyisessä Persumaassa, mutta myös lähellä liberaalikaupunkeja, kuten Turussa, jossa keskustelija luulee sinun vittuilevan, jos sanot kiitos hänelle. Suomi takaisin tarkoittaa Purralle myös sitä, että ihmiset saavat puhua suunsa puhtaaksi ilkeyksistä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät usein pysty puolustautumaan, ovat sairaita tai vammaisia ja usein myös ahdistuneita kokemiensa traumojen takia.

Purran puhe oli kylmää kyytiä kristillisille sanoille armollisuus ja lähimmäisenrakkaus. Ne eivät edes sopisi hyytävän Purran suuhun, sillä hän haluaa nähdä kirkkaasti eteenpäin juuri ne tosiasiat, joita haluaa ja näkee, vaikka niitä ei olisikaan, jotka ovat esteenä hänen ja hänenlaistensa suomalaisten onnen tiellä. Mutta mitä ne olisivat? Yllätys, yllätys siihen kuuluisi persujen äänestäjäkunnasta suurimman osan eli tavallisten ihmisten, työläisten ja köyhien kyykyttäminen rankaisemalla heitä äänistään persuille elintason laskemisella kokoomuksestakin oikealle menevällä talouspolitiikalla, jossa ruoska palaisi takaisin suomalaiseen politiikkaan Sipilän hallituksen ankarimmista ankarimmissa hengessä. Ymmärrettävästi tämä kohta puuttui Purran linjapuheesta. Sen sijaan hän "vastakohtaisti" ongelmat. Suomalaisille kuuluvassa Suomessa voidaan hyvin, kun byrokratiaa karsitaan ja pienpalkkaisten selviämistä pienellä palkalla helpotetaan. Mutta miten? Sitä hän ei kertonut.

Suoranainen valhe ja tahallinen äänestäjien harhaanjohtamisyritys on väittää mustaa valkoiseksi. Purra toistaa persujen vanhaa mantraa siitä, etteivät kuuluisi muka mihinkään poliittiseen ilmansuuntaan, mikä olisi jo käsitteellisesti että historiallisesti mahdotonta, ellei sitten puolueen sisällä vahvistu kohtalokkaasti puolueen puheenjohtajaksi pyrkineen yhden hörhön vetämä foliohattulinja, se aito vanhakantainen maalaishöperöinti smp:n henkeen jossain vaiheessa, sillä harva muistaa maaseudun puoluejärjestöjen olevan vieläkin suurelta osin harmillisesti näiden vanhakantaisten smp:laisten käsissä. Persut ovat oleellinen osa maailmanlaajuista äärioikeistolaista poliittista liikehdintää, jonka ideana on ratsastaa tavallisten ihmisten ja köyhien äänillä heitä kurittamaan isän kädestä, samalla tavalla kuin aikoinaan haaveilivat siitä samanlaiset ääri sitä ja tätä-ihmiset 1930-luvun Euroopassa.

Kaikki oli tähän mennessä tututtua, tylsää ja selvää Purran puheessa, mutta sitä en ymmärtänyt millä tavoin hänen väittämänsä mukaan oikeisto-vasemmistoakselin selitysmallit olivat muka vanhentuneita ohjaamaan tämän päivän keskustelua? Sitä hän ei perustellut osin siksi, ettei näin ole eikä hänellä olisi ollut antaa väitteensä tueksi kättä pidempään. Kyseessä oli sii retorinen heitto eli poliittinen valhe. Sekä oikeistossa että jopa jossain määrin vasemmistossa on näkynyt uutta ajattelua, joka on kyllä vielä suurelta osin hukassa ja osasyy persujen nousuun oman lahjomattomuutensa ja huonojen poliitikkojen takia, joista "Kouvolan tapaus", vallanhaluinen ja härski ex-kansanedustaja Satu Taiveaho (https://www.digivallila.com/l/entiset-kansanedustajat-poliittisena-ongelmajatteena/?fbclid=IwAR1vFRa1WmeIC96fO7WC_6Y4hOmU50uZNnKxmpkYdyWk9Ofl9A3OQxAUrrY) on vain yksi pieni mutta sekä törkeä että tärkeä esimerkki siitä, miksi demareita eivät enää äänestä etupäässä muut kuin kouluttamattomat naiset ja suurtalouskokit haisaappaat jalassa matalapakka-aloilta maaseutu-Suomen isoissa taajamissa.