Jospa kommentoisin politiikkaa

Teksti professori Timo Airaksinen

Kamalan vaikeaa olla asiantuntija alalla, jossa asiat ovat mitä ovat, yleensä kyseenalaiset. Homma on kuin sään ennustamista: vasta kun sataa, ennuste että sataa, menee oikein. Kuka voittaa Ukrainan sodan? Miksi amerikkalaisista 53% on tyytyväinen Trumpiin? Mutta jos minä saisin kommentoida, kirjoittaisin tällaisen jutun. 

Ensin haetaan kulttuurista syvyyttä lukijan houkuttelemiseksi, vaikkapa näin. Edgar Allan Poe kirjoitti vuonna 1842 kauhunovellin "Kuilu ja heiluri" (Pit and Pendulum), jossa nimeämätön vanki istuu Toledossa Espanjan inkvisition sellissä odottamassa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Keskellä selliä on syvä kuilu, johon sankarimme on pudota, vaan ei putoa. 

Suomen taloushistoriassa on tuollainen musta kuilu, nimittäin 1990-luvun alun suuri lama. Siihen suistuttiin suin päin. Sitten vanki sidotaan pöytään selälleen, ja yllä on heiluri, jonka päässä on puolikuun muotoinen terä. Heiluri laskeutuu joka heilahduksella alaspäin lähestyen miehen rintaa. 

Tilanne on kamala, mutta mies hankaa vapaalla kädellään rasvaa häntä sitovaan nahkaremmiin, jonka rotan purevat poikki – sankarimme on vapaa. Sitten seuraisi opetus. Nykypolitiikka on juuri tällaista heiluriliikettä, joka uhkaa kansalaisia katastrofilla. Ensin on hallitus, joka säästää ja säästää. Sitten tulee hallitus joka jakaa vappusatasia juhannuksena ja uutena vuonna – ja sitten taas säästetään. 

Lopputuloksena on hyvinvointivaltion taantuminen juhlapuheen aiheeksi ja haikeaksi muistoksi. Trump Amerikassa huhkii kuin hullu heinämies ja kaataa koko keskushallinnon. Seuraava pressa tekee uuden ja ehomman. Ja sitten taas puretaan, jolloin hallinto ei mitenkään kykene toiminaan. Maailmalla koko ajan soditaan ja tehdään rauha, ja sama uusiksi. 

Kansan varallisuus menee pyssyihin ja pommeihin. Jotenkin politiikka pitäisi saada yhteen hyvään uomaan, siihen jota edistykseksi ja valistukseksi kutsutaan. Mutta kehitys meneekin päinvastaiseen suuntaan, kohti ääri-ilmiöitä. Euroopassa kaihotaan oikeustolaista vallankumousta, joka toisi onnen heti kaikille ilmaiseksi. Ja sitä sitten kovin vastustetaan. 

Sitä vaan sitten kysyn, missä ovat ne kertomuksen rotat, jotka vapauttivat vangin piinastaan?  Sellaisia rottia kaivattaisiin nyky-yhteiskuntaan auttamaan kansalainen pakoon heiluripolitiikkaa. Kuinka Poen kertomus loppuu? Lukekaa itse. Sen verran tulkitsen, että sellin seinät kaatuvat päälle. Onko tämäkin profetia toteutumassa? 

Olen vakuuttunut, että moni kokee Suomen kohta sellaiseksi, että seinät kaatuvat päälle, siis noin vertauskuvallisesti. Onko töitä, onko palveluita, ruuan hinta nousee, verot kovenevat, vanhuuden turva puuttuu, lääkäriin ei pääse – entä sitten Pinneberg? Kertomuksen vanki vapautuu kun Ranskan joukot kukistavat inkvisition. Toivottavasti naapurin joukot eivät tule vapauttamaan meitä pinteestä. Minä en osaa ennustaa. Kysykää asiantuntijalta.