Joululahjaksi raikkaita ajatuksia

Teksti Harald Olausen

"Alussa oli sana ja se sana oli filosofia. Ei mikään ihmisen tiedon alue ole yhtä vanha kuin filosofia, eikä filosofian elinvoimaa ole kiistäminen." – Professori Timo Airaksinen.

Professori Timo Airaksisen juuri joulun alla ilmestynyt uutuuskirja (kannen kuva valitettavasti puuttuu) Filosofiaa raakana – johdatus ajattelun arvoituksiin (Arktinen banaani 2023) on tuhti paketti ajatuksia, joita sopii hyvin antaa vaikkapa joululahjaksi kaiken hömppäviihteen keskellä kaipaaville älylliseksi raikastukseksi tai filosofian oheismateriaaliksi lukiolaiselle.

Kirja on selkeä ja paksu, mutta myös hauskalla tavalla mukaansa tempaavaa taattua Airaksista alusta loppuun, imien lukijansa mukanaan pohtimaan Airaksisen kirjassaan esittämien ongelmien ratkaisua, vailla akateemiseen filosofiaan valitettavan usein liitettyä vaikeaselkoista munkkilatinaa ja itsetarkoituksellista korostusta. Airaksinen on toista maata. Hän puhuu suoraan.

Juuri tämä onkin parasta ja tutuinta Airaksisessa. Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian emeritusprofessori Timo Airaksisen (1947-) erityisalaa ovat etiikka ja yhteiskuntafilosofia, mutta on hän tutkinut ja kirjoittanut myös muustakin, kuten Markiisi de Sadesta sekä tekniikan filosofiasta. Sen lisäksi hän on julkaissut satoja tieteellisiä artikkeleitä ja lähes 30 kirjaa.

Uutuuskirja kuuluu trilogiaan Kyyninen realismi, ja jatkaa Airaksisen hengästyttävää tahtia julkaista kirja, usein kaksikin, samana vuonna filosofiasta sen lisäksi, että hän yhä edelleen osallistuu aktiivisesti julkiseen keskusteluun, ja on usein esillä erilaisissa medioissa kommentoimassa maailmanmenoa ja pohtimassa vaikeita ihmiskunnan ja ihmisten kohtaamia nykyongelmia.

Airaksinen kirjoittaa uutuuskirjassaan myös sekä elämähalusta, arvosta että tarkoituksesta ja kuolemasta. Kirjan paras puoli on se, ettei niissä puhu ulkokohtaisesti vaikeasti sormea heristelevä auktoriteetti, sillä Airaksisen kirjan esseet eivät pyri opettamaan mitään kenellekään, vaan osoittamaan mistä on selväsanaisesti kysymys, kun jotain asiaa sanotaan filosofiseksi ongelmaksi.

"Jotkut ongelmat saattavat tuntua oudoilta, mutta näin sen pitääkin olla: kun lukee filosofiaa, tajuaa, ettei olisi itse koskaan osannut ajatella mitään tuollaista, mutta nyt osaa." Eikä muutenkaan ei ole hänen mielestään kovin olennaista opetella filosofiaa vaan filosofointia, vaikkapa kirjan viimeisessä luvussa, missä hän pohtii nykyisyyttä ja kaiken katoavaisuutta sekä tulevaisuutta.

Filosofointi ei ole Airaksisen mukaan mitään yksityisajattelua siitä huolimatta, että hän paljastaa kirjassaan ensimmäisen filosofisen oivalluksensa olleen teini-iässä, ettei hän tiedä miltä sinusta tuntuu. Filosofia on hänestä samalla sekä outoa että palkitsevaa: "Olen itse kokenut tämän monta kertaa ja siksi jaksan harrastaa filosofiaa kaikkien näiden vuosien jälkeenkin."

Airaksinen on Suomen mittapuussa harvinainen professori, joka vain kiihdyttää vauhtiaan, kun muut hänen tuntemattomiksi jääneet suomalaiskollegansa vaikenevat visusti heti eläkkeelle päästyään. Airaksisella on esikuvana eräs amerikkalainen ystävänsä, tunnettu filosofian professori, joka tekee yhä joka päivä tasokasta tiedettä vielä yli 90-vuotiaanakin Airaksisen tavoin.

Kirjassaan Airaksinen peilaa omia kokemuksiaan yleisiin totuuksiin ja kertoo oivalluksistaan. Kirja sopiikin juuri siksi hyvin kaikille luettavaksi: se on kirjoitettu lyhyiden ja iskevien esseiden muotoon, ja on tekijän itsensä mukaan "eräänlainen jatkokertomus, mikä tarkastelee suhteellisen epäsystemaattisessa järjestyksessä filosofian perustavia ja olennaisia ongelmia".

Mottona Airaksisella on humanistin tavoin ajatus ymmärryksen kehittämisestä pyrkimyksenä jaloimpana ja ylevämpänä päämääränä. Voisiko mikään muu olla tänään kriisien runtelemassa maailmassa ja ihmisten turvattomuudentunteen lisääntyessä tärkeämpää, kuin oppia ymmärtämään ajatuksia, ajattelua ja toisten ihmisten näkökulmia sekä omia tuntemuksia?

Airaksinen muistuttaa kirjassaan vielä, että mitä kauemmaksi elää filosofian kanssa, sitä ihmeellisemmäksi kaikki muuttuu: "Filosofia on oppineisuuden alku, ehkä vain geometria on sitä vanhempi. Teologia eli uskonnon tutkimus tulee vasta paljon myöhemmin. Kristinuskon teologia on varastettu Platonilta ja Sokrateelta, kahdelta filosofilta ja höystetty Aristoteleen opeilla."

https://kansallinen.fi/tuote/filosofiaa-raakana-johdatus-kyyniseen-realismiin/