Keir Starmer, tämä on Gazalle!

"Keir Starmer ja Rishi Sunak ovat saman takapuolen kaksi poskea; molemmat saivat kunnollisen piiskauksen persauksiinsa tänä iltana täällä Rochdalessa."

Teksti Harald Olausen ja Wikipedia

Näin viesti uhmakkaasti Rochdalen, jota voi pitää eräänlaisena työväenliikkeen alkukotina, jossa syntyi 1700-luvulla Roschdalen kankurien toimesta osuuskauppaliike, täytevaalit voittanut People Workers partyn Georg Galloway maaliskuun alussa viime vuonna voittaessaan muut ehdokkaat ennätyksellisellä lähes neljänkymmenen prosentin äänisaalilla. Mutta kuka on tämä suulas ja värikäs hattupäinen Georg Galloway, ja mikä merkitys hänellä on Britannian politiikassa? Mikään puhdas pulmunen hän ei ole.

Israelin ja Hamasin välinen sota hallitsi kampanjaa. Gallowayn voitto, ja sen suuruus verrattuna muihin, oli ikävä yllätys erityisesti Labourille. Galloway iski vaikeaan paikkaan työväenpuoluetta sanoessaan vaalivoittopuheessaan: "Keir Starmer, tämä on Gazalle. Maksatte korkean hinnan roolista, jolla olette tehneet mahdolliseksi, rohkaisemassa tällä hetkellä meneillään olevaa katastrofia miehitetyssä Gazassa." Israelin Gazan harjoittama palestiinalaisten teurastus jakaa repivästi työväenpuoluetta.

Starmerille Israel-kysymys on kuin kaksiteräinen miekka, Ensisijaisesti tuki Israelille on osa työväenpuolueen nykykampanjaa, jota Starmerin joukot ovat tehneet hiki hatussa jo monta vuotta saadakseen vakuuteltua keskiluokkaiset ja liikkuvat Etelä-Englannin suurten kaupunkien äänestäjät Labourin hallituskelpoisuudesta ja politiikasta. Se on myös avoin haava puolueen sisällä, sillä Blair paljastui valehdelleen Yhdysvaltojen intressien mukaisesti viedäkseen maan yhdessä sotaan Irakia vastaan.

Gallowayn rooli on toimia Labourin kirittäjänä. Israelin sota Gazassa on ollut Gallowaylle henkilökohtaisesti kannattava bisnes. Eivätkä kaikki Labourissakaan ole mieltyneet täysillä Keir Strameriin ja hänen juutalaisia suosivaan Israel-politiikkaansa. Galloway saattaa uudistaa helpostikin suuren huomion saattelemana oman paikkansa, mutta puolue ei välttämättä menesty valtakunnallisesti, vaikka hänen retoriikkansa vetoaakin nuoriin äänestäjiin ja vanhoihin vasemmistolaisiin toisinajattelijoihin. 

Tarinalla on myös ikävämpi puolensa. Politiikassa käytetään vihollisen nujertamaiseksi likaisia mediatemppuja. Isrealin ja palestiinalaisten sodassa kaikki keinot tuntuvat olevan sallittuja. Kulissien takana häärivät niin rikkaat vaikuttajat kuin ideologiset intohimotkin. Israel-Palestiina-kysymys on myös poliittista maailmanluokan intohimodraamaa vuodesta toiseen parhaaseen primetimeaikaan, joka jaksaa kiinnostaa erityisesti ison muslimiväestön omaavassa Isossa-Britanniassa laajaa äänestäjäjoukkoa.

Mutta mikä mies tämä jo 70-vuotias vanha työväenliikkeen veteraani oikein on? Ensiksikin hän edustaa sitä vanhaa miesvaltaista työväenliikettä, joka ei ottanut kuuluviin korviin uuden vasemmiston esiinnostamia ongelmia, kuten tasa-arvoa ja sukupuolikysymyksiä. Galloway edustaa arvoiltaan perinteisiä ja konservatiivisia työläisiä, joille on täysin vierasta transpuheet, vegaanius ja samaa sukupuolta olevien avioliitot, varsinkin perinteisissä instituutioissa kuten Englannin anglikaanisessa kirkossa.

Who Is The Real George Galloway?

https://www.youtube.com/watch?v=gB5LhpgDj_w

George Galloway (s. 16. elokuuta 1954 Dundee, Skotlanti) on brittiläinen osaava ja näkyvä vasemmistopoliitikko, joka on herättänyt huomiota sotia vastustavilla mielipiteillään ja esiintymällä Celebrity Big Brother -tosi-tv-sarjassa. Galloway erotettiin työnväenpuolueesta 2003 Irakin sodan sodan vastustamisen vuoksi. Erottamisensa jälkeen hän edusti Respect – The Unity Coalition -puoluetta, joka hajosi 2006, ja nykyisin otsikoihin valtakunnallisesti noussutta British Workers' Partya.

Galloway osaa hyvin julkisuustemput toimittajana. Aina ei voi tietää puhuuko hän totta vai ei. Puhemies Ian McCartneyn mukaan Galloway oli kannustanut arabeja taistelemaan brittijoukkoja vastaan, kehottanut joukkoja olemaan tottelematta käskyjä ja käskenyt Plymouthin äänestäjiä äänestämään työväenpuolueen ehdokasta vastaan ja tukemaan sotaa vastustanutta Prestonia.

Galloway oli perustamassa uutta, mutta ei kovinkaan hyvin menestynyttä, työväenpuoluetta vasemmistolaisempaa, Respect – The Unity Coalitionia. Itse hän kuitenkin menestyi oman karisimansa voimalla. Esimerkiksi 2005 vaaleissa hän pudotti parlamentista Työväenpuolueen Bethnal Green and Bowin vaalipiirin edustajan Oona Kingin. Kampanjoinnista tuli yksi vaalin seuratuimpia ja likaisimpia (...ja sen uusintaversio käytiin siis Rochdalen täytevaaleissa 2023 Gallowayn voitoksi).

Taistelulla oli monia merkittäviä sivuvaikutuksia, jotka joko suoraan tai välillisesti vaikuttivat brittipolitiikkaan, ja erityisesti Labourin romahtamiseen, ja sitä seuranneeseen pitkään oppositiokauteen sekä hajaannukseen. Blair alkoi menettää uskottavuuttaan suuren yleisön silmissä, jopa niin että väitetään tämän joudattaneen hänen eroaan, kun työväenpuolueen vasemmisto alkoi kerääntyä Jerymy Gorbyn johdolla lyödäkseen puoluekokouksessa Blairin johtamat New Labourin tukijat.

Oona King oli yksi näistä, joista tuli tämän sodan ensimmäinen uhri. Hän edusti New Labourin oikeistolaista, keskiluokkaa miellyttämään pyrkinyttä linjaa, ja kannatti osana sitä myös pääministeriä tämän tukiessa ehdoitta Irakin sotaa. Kingin piti voittaa, sillä hän oli vankka pääministeri Tony Blairin tukija, mediajulkkis ja toinen musta nainen, joka valittiin parlamenttiin. Galloway sai kuitenkin 15 801 ääntä, eli 823 enemmän kuin King. Pääministerin tukijan tippuminen oli briteissä  iso uutinen.

Galloway toimitti ja juonsi The Mother of All Talk Shows -nimistä talk show'ta. Show'ta lähetettiin talkRADIO ja talkSPORT -kanavilla 2006–2019, Yhdysvalloissa mm. Radio Sputnikilla ja myöhemmin Twitterissä ja YouTubessa sekä MOATS.tv-sivustolla. 

Galloway on omalaatuinen yhdistelmä työväenpuolueen ja ammattiyhdistysliikkeen sisällä esiintynyttä politiikkaa ja populistista nykyvasemmistolaisuutta mutta ei mikään poikkeus, sillä työväenpuolueella on aina ollut omat "punaiset häirikkönsä", kuten Tony Ben, Ken Livingstone, ja työväenpuolueen johtajan paikalta syrjäytetty, itsenäisenä edustajana istuva MP Jeremy Gorbyn.

Mikä Gallowaysta tekee mielenkiintoisen, on hänen vaikutuksensa muihin vasemmistopopulisteihin. Englannilla kun tuppaa olemaan aina tuulenhaistelijan rooli, mitä tulee muualla länsimaissa politiikassa tapahtumaan. Norja ja Ruotsi ovat saaneet viime vuosina vahvan ja uskottavan poliittisen vaihtoehdon vasemmistoliitosta vasemmalta. Suomessa jostain kumman syystä ei vielä.

Mutta jossain vaiheessa liikaa/tarpeeksi häntä kuunnellessa alkaa jankkaaminen katolilaisuudesta, periaatteista ja yhteisestä edusta kiertää tyhjää paikoilleen kehää, ja jäljelle jää vain ovelan poliitikon kameleonttimainen muodonmuutos sekä poliittisen elonjäämiskamppailun viimeiset epätoivoiset metrit. Eikä se ole mukavaa katseltavaa eikä Gallowaykaan. Hän ei enää vakuuta.

-Lisää Gallowaysta mm. Novara Median haastattelussa otsikolla George Galloway's Plan to DESTROY the Labour Party | Downstream:

https://www.youtube.com/watch?v=sw4cjsiBLw8