Kun rimaa laskee mahdollisimman alas, valhekin alkaa vaikuttaa todelta...

Teksti Harald Olausen

"Persut ovat olleet suosikkimaalitauluja monille omaa ajatteluaan edistyksellisinä, liberaalina, suvaitsevana, eurooppalaisena ja kosmopoliittisena pitäville. Puolue on varsinkin sosiaalisen median keskusteluissa toiminut jonkinlaisena moraalisen ylemmyydentunnon ja oman ajattelun hyvyyden osoittamisen suosikkiponnahduslautana."

-Markku Jokisipilä kirjassaan Perussuomalaiset – Halla-Ahon ja Purran linjalla (Otava 2021).

Voiko sen selvemmin enää sanoa persu tai toivoa jonkun sanovan. Persuismin syvällisen viestin sisään jo ennen persuilmiötä imenyt Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen johtaja, Markku Jokisipilä kirjoittaa juuri niin kuin persutkin, ja ajatteleekin samalla tavalla yhtä yksioikoisesti, luullen niin meidänkin tekevän, eli uskovan nielemättä kaiken sen pupun mitä meille syötetään.

Se onkin ollut eräs salainen persujen menestysresepti. Meidän ei tarvitse uskoa häntä. Jokisipilä on vain nykyajan varoittava esimerkki puolueetonta leijonankesyttäjää leikkivästä hyödyllisestä idiootista. Varoittavista merkeistä tulisi ottaa opiksi. Kun persut pääsevät valtaan, heidän älymystönsä näyttää Jokisipilän näköisiltä totisilta pohjalaisilta Jussi-paidat päällään.

Joukkoon ei ole totisesti tungosta paljon muilla. Pohjalaistaustainen ja fasismista, ja sen eri muunnelmista yllättävän intohimoisesti kiinnostunut Markku Jokisipilä ei malta pysyä housuissaan yrittäessään pestä persuja ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi sekä politiikan "on sovittu"- ja "hyväveliverkostojen" vastavoimaksi, kun hän silottelee pahojen persujen huonoa käytöstä selittäen sen olevan normaalia "vastakkainasettelujen ja tietoisten retoristen konfliktien hakemista".

Kyllä kai paska- ja vihapuheen voi näinkin selittää oman maun mukaan, mutta ei siihen tarvitse eikä pidä missään nimessä uskoa, eikä suurin osa suomalaisista niin onneksi tee. Jokisipilän persujutut voi ottaa poliittisena folklorena (tai samanlaisena vääristelynä kuin Kalevala aikoinaan). Hän ei ole kuitenkaan sen vaarallisempi kuin Timo Soini aikoinaan.

Mutta se mikä tekee hänestä vaarallisen, on hänen asiantuntijaroolinsa Ylessä ottamassa kantaa kaikkeen poliittisen keskusteluun. Ihmiset alkavat tottua häneen ja pitävät häntä vain puolueettomana asiantuntijana, mitä hän ei tietenkään missään määrin ole, kun hän vähättelee persuongelmaa ja puhuu läpiä pään persujen vastavoimien "epäoikeudenmukaisista vastatoimista".

Jokisipilä kysyy entä, että jos "aidosti" pidämme heitä demokratiaamme uhkaavana yhteiskunnallisena ongelmana, onko järjestelmämme todella niin heikko, ettei se kestä "kansainvälisessä vertailussa varsin maltillista haastetta", jonka persut vallitsevalle poliittiselle kulttuurille heittää?

"Onko todella niin, että suomalaisen demokratian täytyy ryhmittyä jonkinlaiseen siilipuolustukseen suojellakseen itseään sen totuttuja toimintatapoja ja vakiintuneita valtakeskuksia täysin laillisin muodoin haastamaan, kirittämään ja uudistamaan pyrkivältä liikkeeltä?"

Onpa taas paksua ja itse ongelmaa, eli persujen vihapuheita ja aggressiiviisuutta välttelevää pajunköyttä. Ongelma ei ole se, mitä Jokisipilä sen väittää olevan, vaan ne vaanivat raivohullut, jotka Jussi Halla-Ahon ja Juho Eerolan takana odottavat tilaisuuttaan kostaa kokemiaan vääryyksiä niille viattomille, joilla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä.

Se on kauhua täynnä olevaa mielivaltaisuutta, jota vastaan ihmisyyttä puolustavat humanistit ovat yrittäneet kautta maailman sivu taistella. Tästä Jokisipilä ei tietenkään puhu. Hän on enemmän huolissaan siitä, miten persuja arvostelevien tietämys on täysin muka pintapuolisella tasolla. Siksi hän on kirjansa kirjoittanut.

Hän haluaa tuoda keskusteluun vakavuutta ja hänen mielestään ansaittua ymmärrystä persuille. Jokisipilän mukaan persut-sana on "hivenen" halventava, mikä on jälleen naurettava väite tutkijalta. Peruspersut ja kansahan rakastavat persu-sanaa. Se kun sisältää pienen sisäpiirivitsin, jota jäykkä ja huumorintajuton pohjalainen ei osaa nähdä.

Asiat ovat nimittäin ihan perseestä! Perus-sana tarkoittaa jotain muutakin kansan suussa, mitä= Kannttaa ottaa selvää. Yhtä kummalliselta tuntuu Jokisipilän ihmettelyt siitä, kun puoluetta on syytetty äärioikeistolaiseksi, fasistiseksi, rasistiseksi, muukalaisvihamieliseksi, kiihkonationalistiseksi ja demokratianvastaiseksi jopa natsistiseksi.

Ihan muka syyttä? Onpa otsaa väittää moista, sillä eihän ole olemassa savua ilman tulta. Persujen todellinen olemus on jotain ihan muuta kuin he väittävät. Sen huomaa jo lapsikin ilman Jokisipilän naurettavia päinvastaisia väittämiäkin: "On paradoksaalista huomata kriitikkojen syyttävän puoluetta esimerkiksi totuuden vääristelystä ja tieteenvastaisuudesta argumenteilla, jotka eivät itsessään vaikuta lainkaan perustuvan tosiasioihin ja kestävän vähänkään syvempää tarkastelua."

Tässä Jokisipilä on osittain oikeassa, sillä epäuskottavista lepakkojutuista ja filosofi Jukka Hankamäen naisvihamielisistä jaarituksista on päästy tänään kunnialla eroon. Ajatuspaja Perusta tuottaa tänään tutkittua tietoa persujen lempiaiheesta eli haittamaahanmuutosta.

Persuista on tehty jo muutamia kirjoja mutta ei viellä kattavaa kokonaiskuvaa. Jokisipilän kirja vaikuttaa tarjoavan kiinnostavan lukuelämyksen ja paljon kysymyksiä herättävän tutkielman perusilmiöstä. Kirja on hyvä lainata lainastosta muistin virkistämiseksi nyt kun näyttää siltä, että persut pääsevät hallitukseen. Lukeminen on omalla vastuulla.

Suurta valhetta seuraa vielä suurempi valhe, ja sen siivellä pääsemme kuin salaa uimaan sisälle itse suurempaan eli persuvalheeseen. Jokisipilä toimii omia sanomisiaan vastaan juurin niin persumaisesti kuin persusympatioija voi karhunpalveluksena omalle uskottavuudelleen tehdä.

Hän antaa ymmärtää nykyisen akateemisen maailman vapauden olevan omankin ajattelunsa kannalta riski ja etäännyttää itsensä ongelmaksi kokemastaan yliopistomaailman liberaalisuudesta. Jokisipilä uhriutuu ottaessaan tehtäväkseen luoda persuille uskottava poliittinen historia välittämättä "maineriskistä", mikä persukielellä tarkoittaa silmää vinkaten päinvastaiselta.

Hän tunnustaa, ettei häntä ei kiinnostanut ryhtyä kirjoittamaan perussuomalaisten rasistisuudesta ja äärioikeistolaisuudesta, heidän populisminsa rasistisuudesta ja äärioikeistolaisuudesta, heidän populisminsa valheellisuudesta tai heidän retoriikkansa junttimaisuudesta, koska ei usko tällaisilla pohdinnoilla olevan juurikaan arvoa heidän kannatuksensa selittämisessä.

Mutta voi kun olisi kiinnostanut. Kirjassa olisi silloin ollut paljon enemmän paljastettavaa - juuri sitä tärkeää toden ja valheen erittelyä, mistä Jokisipilä ja persut eivät halua puhua eli miksi puolue ja Jokisipilä väittävät, ettei muka sille olisi näyttöä, että persut ovat osa äärioikeistoa. Jokisipilä naamioi halveksuntansa muita ajatussuuntia kohtaan väitteillään.

Hän sulkee kirjan aluksi näin juuri sen osan persujen salaisesta olemuksesta ja tempuista, miten musta saadaan näyttämään sinivalkoiselta suomalaisuudelta likaisilla tempuilla ja valheilla, ihan kuin aidon äärioikeistolaisen pohjalaisen oppikirjan mukaisesti. Se on sääli, sillä samalla hän antaa lukijan avoimesti ymmärtää, etteivät persut ole pahasta vaan heitä moittivat vastustajat.

Kirja on niin täynnä persujen pahoja aikeita silottelevaa, ja jopa ylistävää sekä totuudenvastaista propagandaa, ettei jää epäselväksi mihin suuntaan hän itse on vahvasti kallellaan. Jokisipilä muistuttaa olevansa äärioikeiston suhteen asiantuntija, onhan hän ollut kiinnostunut nimenomaan siitä äärioikeistolaisuudesta, jota pidetään kaiken äärioikeistokeskustelun alkuna.

"Olen tutkinut Suomen sotienvälistä poliittista historiaa sekä suomalaista 1930- ja 1940-lukujen äärioikeistoa. Olen julkaissut tutkimukseen pohjautuvia kirjoja niin Suomen ja Hitlerin Saksan suhteista kuin kansallissosialistisen kolmannen valtakunnan historiasta. Olen lähtenyt siitä, että natsismilla, fasismilla ja äärioikeistolaisuudella on tarkat, olemassa olleisiin historiallisiin liikkeisiin sekä niiden ilmaisemiin tavoitteisiin pohjautuvat määritelmänsä."

Voihan sen näinkin valehdella vetoamalla omiin tutkimuksiin ja akateemiseen auktoriteettiin, mutta emmehän me niin tyhmiä ole, että luulisimme fasismin pysyneen historiallisessa kuosissaan kuin museossa muuttumattomana vain tutkijoiden silmien alla. Kyllä se heti hieman samalla tavalla muuntautumiskykyisenä kuin korona, karkasi ihmisiä, totuutta ja yhteistä hyvää kiusaamaan.

"Näiden määritelmien valossa väitteitä perussuomalaisten äärioikeistolaisuudesta, fasistisuudesta ja natsistisuudesta on vaikea pitää muuna kuin sensaatiohakuisena, yliampuvana ja motiiveiltaan poliittisena loanheittona." Jo on taas tekstiä puolueettomalta tutkijalta! Ihan tunnen myötähäpeää tällaista lukiessani. Eniten ottaa pannuun, että hän saa palkkaa tutkijana julkisista varoista.

Jokisipilän vakuuttelut tuntuvat irvokkailta. Hän yrittää oikeuttaa persukumouksen tyytymättömien äänestäjien ja demokratian nimissä, mutta ei puutu itse politiikan substanssiin tai persutrollitehtaan tarkoitukselliseen valheellisuuteen pelata kaksilla korteilla. Jokisipilällä on mennyt tarkoituksella puurot ja vellit sekaisin eikä hän halua kätkeä turhaa persykynttiläänsä vakan alle.

Kirja vaikuttaa aluksi kiihkottomalta yliopistomiehen asialliselta kirjoitukselta. Mutta hyvin pian huomaa sen olevan jotain ihan muuta. Siinä on vahva rivienvälinen persuviritys- ja uho. Kirja on täynnä naurettavia väitteitä, kuten se, että sen jälkeen, kun persut nousivat suureksi puolueeksi 2011, puolueesta on tullut politiikan sokea piste, jolle normaalit argumentointi- ja todistelusäännöt eivät ole muka voimassa.

Persut osaavat uhriutumisen. Juuri tällä tavalla he saavat huomiota ja säälipisteitä suurelta yleisöltä, joka on kyllästynyt kaikkeen, protestoi, haluaa muutosta ja etsii uusia kyynärpäitä, joihin nojata. Näin totuudenvastaisesti puhuvat vain itse persut. Se on heidän tapansa kääntää huomio muualle itse asioista ja niiden ongelmallisesta suhteesta objektiiviseen totuuteen.

Väite on siis vain normaalia persujen vastapropaganda- ja uhriutumisagendaa, mutta että sen on ottanut motokseen kirjalleen liian monta kirjan alkusivua oman puolueettomuutensa todisteluun käyttänyt yliopistotutkija, antaa esimaksua siitä, millaista liirumlaarumia on luvassa, jos kirjaa jaksaa lukea pidemmälle - minä en jaksanut!

Ehkä tahtomattaan Jokisipilä tulee kuin sivumennen paljastaneeksi syyn, miksi Jussi Halla-Aho siirrettiin syrjään ja Riikka Purra astutettiin puolueen puheenjohtajaksi. Purralla ei ollut rikostuomiota haittanaan, kuten Halla-Aholla. Kirjassa on kuitenkin jotain hämärää ja ikävää, ihan samalla tavalla kuin Purra kiristelemässä naamaansa itsetyytyväisen peruspersuyleisönsä edessä.

Jokisipilän kirja todistaa saman ongelman kuin persujenkin väittämät: kun rimaa laskee mahdollisimman alas, valhekin alkaa vaikuttaa todelta. Kaikilla ilmiöillä on kuitenkin alkunsa ja loppunsa. Se mikä menee ylös, tulee aina alas. Niin myös persut, se on vain ajankysymys. Muistakaa tämä nyt epätoivoissa kamppailevat antipersut. Meidänkin aikamme tulee vielä joskus!