Luonnontiede ennen ja tänä päivänä
Teksti professori Timo Airaksinen
Tiede on tänä päivänä Big Science, jossa sadat miljoonat dollarit ja suuret kansainväliset tutkimusryhmät tekevät tulosta. Ja tiede on joka päivä enemmän teknologiasuuntautunutta. Toisin sanoen se rakentaa koneita, joilla tuotetaan uutta tietoa koneiden rakentamiseksi. Tähtitiede tarvitsee avaruuteen lennätettyä kaukoputkea Hubble teleskooppia tarkkojen kuvien ottamiseksi.
Toinen Big Science esimerkki on Sveitsin Genevessä sijaitseva atomitutkimuslaitos CERN. Ensimmäinen Big Science projekti oli Manhattan suunnitelma Amerikassa, kun rakennettiin atomipommia Japanin siviilien murhaamiseksi. Hyvin onnistui. Ennen oli toisin. Luin juuri Marie Curien uuden elämänkerran. Marie miehensä Pierren kanssa tekivät tutkimusta ennen ensimmäistä maailmansotaa Pariisissa lämmittämättömässä vajassa käyttäen halvalla saatavaa kaivosjätettä.
He löysivät radioaktiivisen säteilyn ja alkoivat tutkia sen luonnetta. He eristivät uraanista radiumia ja poloniumia, jotka olivat uusia alkuaineita. Marie sai kaksi Nobelin palkintoa, miehensä kanssa fysiikasta 1903 ja sitten kemiasta 1911. Hän oli ensimmäinen nainen, joka sai Nobelin palkinnon. Tällainen tutkimus ei todellakaan ollut Big Science, vaan kahden pioneerin keksintöjä valtavan työmäärän jälkeen tilanteessa, jossa hyvin harva ymmärsi mitä oli tapahtumassa.
Kukaan ei tietenkään tajunnut kuinka vaarallista radioaktiivinen säteily oikein on. Nyt tiedetään, ja Suomessa tehdään talokohtaisia radonmittauksia juuri tästä syystä. Pierre Curie huomasi jo varhain, että radioaktiivinen koeputki povitaskussa polttaa jäljen rinnan ihoon. Tutkijoilla, joita alkoi olla enemmän ja enemmän, alkoi muodostua käsitys vaaroista. Tutkijoiden kädet paloivat asteittain niin pahaan kuntoon, ettei niitä kehdannut näyttää julkisesti.
Korostettiin laboratorion tuulettamista ja käyntejä ulkona raittiissa ilmassa. Suojalevyjä pystytettiin. Huolimattomimmat tutkijat kuolivat kolmikymppisinä. Marie, tytär ja hänen miehensä menehtyivät kuusikymppisinä leukemiaan, anemiaan ja maksasairauteen. He olivat tieteen marttyyreitä. Emme tiedä, mutta kyllä tyttären ja Marien on täytynyt tajuta kuoleman uhka.
Mutta samalla Marie, kuten monet muutkin tieteilijät siihen aikaan olivat juhlittuja sankareita, jotka tapasivat kuninkaallisia ja presidenttejä vetäen saapuessaan tuhansia ihmisiä satamiin ja asemille. Kaikki tunsivat heidän nimensä ihmiskunnan suurina hyväntekijöinä ja luonnon ihmeellisten salaisuuksien paljastajina.
Nobelin palkinto on muinaismuisto tästä ajasta. Nykyään tutkijoita on tuhansia ja taas tuhansia, kuka palkitaan ja miksi? Vielä kerran harvat ja valitut tutkijat pääsevät kättelemään ihan oikeaa kuningasta ja syömään illallista heidän ja Ruotsin aatelisten kanssa. Nobel on mainosta Ruotsille, vaikka ei sillä mitään tekemistä ole nykyajan tieteen kanssa.