Miksei meillä ole näitä?

Teksti Harald Olausen

"Valtiossa tulisi olla kuninkaallisen ylemmyyden elementti; jotain muuta tulisi taas suoda ja jyvittää aristokraattien arvovallalle; ja tietyt asiat tulisi varata massojen arvostelukyvylle ja haluille. Tällaisessa perustuslaissa on ensinnäkin laajalle levinnyt tasa-arvon elementti, jota ilman ilman vapaat miehet eivät voi pitkään olla. Toiseksi siinä on vakautta; vaikka nuo kolme muunnelmaa rappeutuvat helposti turmeltuneiksi muodoikseen...ja vaikka nuo yksinkertaiset muodot muuttuvat usein toisiksi, moista tapahtuu harvoin poliittisessa rakenteessa, joka edustaa yhdistelmää ja arvostelukykyistä sekoitusta – elleivät sitten poliitikot ole syvästi korruptoituneita." -Roomalainen valtiomies ja senaattori Cicero.

Amerikoissa kaikki on suurta bluffia, näytöstä ja hymyssäsuin pidettyjä markkinointipuheita - jopa, ja ennen kaikkea oikeistolaisetkin. Tänään on koko maailmassa suuri surun ja pelon päivä, kun Yhdysvaltojen presidentiksi itsensä miljardöörien avokätisellä avulla taas kammennut Trump pääsee aloittamaan maailman mahavimmassa virassa tunnetun sekoilunsa ja erityisesti kostamaan kaikille niille, jotka ovat syystäkin nauraneet hänelle ja pitäneet häntä pilkkanaan, kuten vaikkapa Ali Abbasin ohjaamassa ja Gabriel Shermanin käsikirjoittamassa elokuvassaThe Apprentice – Trumpin tarina(2024).

https://www.kulttuurivihkot.fi/blogit/kinosilma/vuoden-odotettu-elokuvatapaus-the-apprentice-trumpin-tarina/

Jo presidentinhallinnon hänestä levittämä virallinen kuva kertoo, että matkasta tulee varsin kuoppainen ja vaarallinen ihmishirviön johdolla, jota ajaa eteenpäin libido dominandi, eli itsekäs tahto hallita muita, mikä ei ole amerikkalaisittain paha asia. Kuva on muovailtu hänestä otetusta FBI:n pidätyskuvasta. Siinä vihainen rikollinen katsoo meitä vain yksi asia pakonomaisesti mielessään: kosto! Trumpin linja on selkeän epädemokraattinen. Hän ei kunnioita yhteistä hyvää eikä edistä ymmärrystä. Trumpin hallinto on yksipuolisesti rikkaiden puolella köyhiä vastaan, ja aikoo nöyryyttää entisestään nöyryytettyjä.

Pelottavinta on kuitenkin se, mitä hän aikoo tehdä jo ensimmäisenä päivänään peruuttamalla Joe Bidenin 100 tärkeintä päätöstä, mihin kuuluu mm. kansainväliseen ilmastosopimukseen sitoutumisen peruuttaminen sekä uusien polttoaineiden suosiminen ja "maan muuttaminen ei-wokelandiksi". Pelolla odotamme, mitä kaikkea muuta kiusaa hän keksiikään niiden neljän vuoden aikana, jolloin toimii (ehkä) presidenttinä. Trumpin ykkösvihollisena on demokratia ja tavallisen kansan toiveet. Siitä esimerkkinä miljardöörien mielivallalalle rajoja laittaneen labourjohtaja Kier Starmerin kiusaaminen ja kutsuminen idiootiksi.

Trump on kiteytymä ihmiskunnan sairastamaa vihaa ja pahaaoloa, ja synnyttää todennäköisesti myös (ja toivottavasti) oman itsensä vastarinnan anti-trumpismissa, jonka edustaja on kuin rauhan ja kohtuuden filosofirunoilija Lucretius seuraamassa Pompeiuksen yliampuvaa voitonparaatia Rooman kaduilla; Lucretiuksen mukaan meitä ei niinkään vaivanneet vieraat armeijat kuin oman sielumme ahneuden ja agggression heimot. Todellinen sankari ei ollutkaan juhlittu kenraali, joka toi mukanaan kultaa kukistettuaan hurjan vihollisen, vaan filosofi, joka toi mukanaan viisautta kukistettuaan barbaarisen halumme kukistaa barbaarit.

Epikuros kutsui luonnottomiksi haluiksi taipumuksiamme ihannoida valtaa, kunniaa ja rahaa; koko kulttuurimme on niiden aggressiivista kultivointia. Kerromme toisilleme valheellisia satuja onnesta ja hyvästä olosta, vaikka kärsimme ja tiedämme asioiden peruuttamattoman luonteen olevan pessimistinen ja elämän päättyvän aina kärsimykseen, huoleen sekä suureen ikävään. Lucretius huomautti, että kidutukset, jotka kuvittelimme manalaan, riivasivat meitä jo tässä maailmassa.

On hyvä muistaa pysyä hieman erillään sekä maailman houkutuksista että uhkista. Kreikkalainen filosofia erotti hedonen, eli hyvän tunteen siitä, kun asiat sujuivat mielemme mukaan, ja kharan, eli hyvän tunteen siitä, että osallistuu maailmaan aktiivisesti. Sielun daimon eli jumalhenki on minuuden kaltainen tietoisuus, mikä koetaan joko tietoisuutena tai intuitiona. Kreikkalainen sana eudaimonia tarkoittaa hyvää daimonia- kaikki sanoja, joita on vaikea yhdistää Trumpiin. Epikuroksen yksi opetuksista oli, että täytyy irrottautua yhteiskunnan hulluudesta saavuttaaksemme ataraksian eli häiriöistä vapautumisen.

Millainen on maan todellinen tulevaisuus? Maailmaa kulisseissa pöyrittävät superrrikkaat eivät ole enää pitkään tyytyneet toimimaan kulisseissa poliittisten sätkynukkejensa rahoittajina, vaan antaneet Trumpin sekä Muskin tapaan kasvot sille todelliselle vallalle, jota kaikki uskovat ja kumartavat eli rahalle. Englantilainen filosofi John Locke kirjoitti 1690-luvulla muistion köyhäinhoidon uudistamisesta. Locke sanoi omassa asiassaan ihmisten olevan helposti puolueellisia ja liian kiivaita, toisia taas tuomitessaan piittaamattomia ja lepsuja. Juuri näistä samoista asioista on kysymys rikkaiden suhteen nyt kaikkialla muuallakin.

Locke asettui vastustamaan oman aikansa trumpismia, eli rojalistien vaarallisia aseita, mikä esiintyi Robert Filmerin patriarkaalisen absolutismin ideoissa. Hänen mielestään Raamattuun vedoten jumala antoi Aatamille absoluuttisen vallan koko maailmaan, ja siksi jokaisella miespuolisella perheenpäällä oli absoluuttinen valta jälkeläisiinsä ja valtioon. Samoin kuninkailla ja muilla hallitsijoilla oli samanlainen valta alamaistensa henkeen ja omaisuuteen hänen mielestään. Samoin ajattelee Trump ja rikkaat tavallisesta kansasta.

Locke oli kuitenkin eri meiltä ja viitotti tietä länsimaiseen liberalismiin. Hänen mielestään ihmiset olivat luonnostaan vapaita ja samanveroisia. He voivat olla poliittisen käskyvallan alaisia vain, mikäli he ovat antaneet sille suostumuksensa, eivätkä he koskaan antaa suostumustaan absoluuttiselle vallalle. Samalla kun Trump aikoo käyttää mahdollisesti valtaansa väärin, eli korkeinta oikeutta ja kongressin molempia kamareita, joissa republikaaneilla on tilapäinen enemmistö, hän menettää kansan mielissä kokonaan oikeutensa valtaan.

Toinen tutkielma-kirjassa Locke väittää poliittisten yhteisöjen olevan perustettu suojelemaan jäsentensä omaisuutta. Ihmisen omaisuus koostui hänen mielestään siitä, mikä oli henkilön omaa suhteessa muihin, mutta myös laajemmassa merkityksessä ihmisen elämästä, kehosta ja vapaudesta. Locke ihmetteli kirjassa useaan kertaan, miten ihmiset vapaaehtoisesti suostuisivat Filmerin ehdotukseen orjuuttamaan (myös tästä ajatusta voisi jatkaa eteenpäin, että se, joka elää ahdistuneena, ei ole koskaan vapaa, tai se, joka ajattelee samoin kuin muut, on vain tavallinen orja muiden samanlaisten joukossa) itsensä ja elämään orjuudessa kuninkaan alamaisina.

Locken mukaan kukaan ei ollut oikeutettu antamaan luonnostaan toiselle ihmiselle rangaistuksin sanktioituja määräyksiä. Luonnollisella tasavertaisuudella Locke tarkoitti samaa kuin luonnollisella vapaudella, mutta siihen sisältyi myös yhtälainen oikeus rangaista niitä, jotka toimivat luonnollisen lain vastaisesti. Viime viikolla saimme kuulla liittovaltion erikoissyyttäjän eronneen ja peruneen kanteet vallankaappausyrityksestä syytesuojan presidenttikaudekseen saanutta Trumpia vastaan. Hyvä uutinen oli että ne voidaan nostaa heti Trumpin toisen presidenttiyden jälkeen uudelleen. Juuri tämä tieto mielessä saattaa tehdä hänestä nöyrän ja sovittelevamman.

Trump on jo vihjannut, ettei kunnioita aikasempia valtion ja kansalaisten välille syntyneitä sopimuksia, ja on valmis toimimaan diktatorisin ottein oikeudesta välittämättä. Mutta mikä on tämän kaiken inhimillisesti katsottuna kova hinta? Kaaos, kurjistuminen, mellakat ja epäjärjestys - hyviä alustoja kasvaa sodiksi. Se mitä nyt aikamme tarvitsisi olisi rohkea totuudenpuhuja roomalaisen senaattori Ciceron tapaan. Hän teki varoituksillaan tyhjäksi 63 ea.a sen ajan vaarallisen rikkaan Catilinan johtaman salaliiton Roomaa ja roomalaisia vastaan.

Cicero puhui sopivuudesta tai asianmukaisuudesta (decorum), joka asiasta kirjassaan Rooma ja hyvän elämän kaupunki (n&n, 2024) kirjoittaneen Scott Samuelsonin mukaan on esteettisemmin suuntautunut harkitsevuuden muoto, mikä ei ainoastaan suhteuta hyveitä tilanteeseen vaan tietää mitä hyvettä milloinkin soveltaa. Hänen mielestään meidän käsitteemme ei kuitenkaan pääse lähellekään Ciceron ihanteen mahtavuutta, mutta ne jotka sitä käyttävät, hallitsevat sosiaalisen elämän kieliopin parantaakseen ihmisen hyvinvointia.

"Yleisen decorumin lisäksi, jolla kohtelemme kanssaihmisiämme heidän uskostaan tai asemastaan riippumatta, armollisesti ja hyväntuulisesti, Cicero tunnistaa korotetun decorumin, jota stoalaiset ilmaisevat voimallisesti: siihen kuuluu elämä luonnon mukaan. Siinä kuljemme elämän rytmissä tavalla, joka vapaille ihmisille sopii. Ajatuksena on kohdella olemassaolon ylä- ja alamäkiä sulokkaasti ja hyväntuulisesti. On ihmisen saavutusten huippu säilyttää decorum jopa kuoleman edessä."

Ciceron mukaan ihmisluonto perustui lähtökohtaisesti erilaisiin suhteisiin muiden ja yhteiskunnan kanssa. Hänen mielestään emme olleet vain itseämme varten, vaan osa olemassaolostamme vaati itselleen isänmaa, ja ystävät jne. Ihmiset syntyivät toisia ihmisiä varten voidakseen olla hyödykseen toisilleen. Trump on varmasti hyvä ystävä niille, jotka kannattavat häntä, ja joista hän voi hyötyä mutta valta on eri asia, eikä decorumista voi puhua valheen avulla valtaa väärin käyttävän Trumpin yhteydessä.

Cicero ymmärsi jopa parhaissa käsissä valtaa osattavan käyttää väärin, joten sitä piti suitsia ja hillitä.Valta pidäkkeettömän hullun ja kostonhimoisen kieroilijan käsissä voi olla tappavaa koko maailmalle. Kirjoittajalla on osuva analyysi aristokratiasta, mikä hänen mielestään rappeutuu aina oligarkiaksi, jossa rikkaat käyttävät valtaansa rikastuakseen entisestään: "Kun tällainen rappeutuminen tapahtuu, on tavallista, että tyytymättömät massat kumoavat oligarkian ja perustavat vähiten hyvän ja vähiten huonon hallintomuodon: demokratian, monien vallan. Demokratian hyvä puoli on se, että se avaa massoille julkisen onnen."

Olemmeko tuomittuja tähän ikuiseen orvanpyörään? Hyvä seuraa aina huonoa ja peli jatkuu uusilla pelaajilla. Huonoiksi puoliksi hän laskee demokratian ihmisiltä sokaiseman kyvyn nähdä todellisia kulttuurihierakioita kaiken ylpäuolella olevilta totuuksilta. Näin demokratiat lankeavat populismiin, tietämättömään hallintomuotoon, joka toimii lopulta niin kehnosti, että väkijoukko vaatii vahvaa mistä palauttamaan järjestyksen ja suuruuden. Lucretius ymmärsi (jo ennen Marxia), että ihminen ei helposti muutu, oli nimittäin vaikea parantaa ihmisiä, jos yksi tärkeimmistä vältettävistä tartunnan lähteistä olivat sairaat.

Tänään ei ole läntisen libeeralimaailman joukossa (vielä) montaa, jotka ovat innoissaan Trumpin virkaanastujaisista ja sen jälkeisestä ensimmäisestä toiminnan päivästä. Ihan niin masentunut ei saa silti olla (vaikka kuuntelisikin erään pölvästin, Markku Ruosilan intomielisiä trumpilaisuuden täyttämiä fantasiointeja maksullisista markkinaehtoisista medioista), kuin monet mediat ovat vaikuttaneet olevan. Amerikka pyörii shown ja rahan maailmassa. Joudumme elämään (ehkä) neljä vuotta samaa painajaista, ellei Trumpia joko ammuta tai julisteta mielisairaaksi ja panna viralta, mikä saattaa olla mahdollista jo alussa.

Tässä nämä oikeat vaihtoehdot sitten olivatkin – ikävään johtavat populismi ja tyrannia tarvitsevat toisiaan. On sillä muitakin nimiä, kuten valkokaulusrikollisuus ja äärioikeistolaisuus. En voi onnitella Trumpia enkä toivo hänelle mitään hyvää. Miksi toivoisin? Hän tekee pahaa kaikelle sille, jota arvostan ja haluaisin yhteisenä hyvänä edistää. Me tiedämme kyllä mitä on tulossa, kun vaarallinen peto on vapaana ja valmiina tekemään kaikkea pahaa kaikelle sille, minkä itse toivoisimme hyödyttävän kaikkia.

Cicero piti poliittista visiotaan majakkana maailman hämärässä, mitä se olikin monella tapaa. Cicero ajatteli sen olevan sellainen, koska synnyimme toisiamme emmekä mitään abstraktiota varten (siis terveen järjen ja käytännöllisyyden puolesta). Siksi oli tärkeää asettaa ihmiset ja heidän välitön todellisuutensa jopa korkeimpien ihanteittemme edelle: "Decorumia tarvitaan erityisesti politiikassa, jossa se usein saa kompromissin muodon. Ciceron monet poliittiset siksakkailut, joiden viisaudesta ihmiset keskustelevat edelleen kaksi vuosituhatta myöhemmin, osoittavat, että hän ei sallinut ajatusten käydä yli todellisuuden."

Maailmaa johtavilla on tapanaan verhoilla todelliset aikeensa erilaisiiin ihmisille merkittäviin ja koukuttaviin tunneroskiin, joilla kalastetaan sympatiaa ja yritetään oikeuttaa omat ylilyönnit. Mutta on vaaransa vastustajillakin. Esimerkiksi, vaikka Cicero ihailikin Cato nuoremman vakautta ja lahjomattomuutta, hän piti Caton taipumattomia hyveitä yhteensopimattomina nokkeluuden ja juostavuuden kanssa: "Silti on niin, että kaikesta (Caton) patriotismista ja lahjomattomuudesta huolimatta hän on joskus poliittinen riski. Hän puhuu senaatissa kuin eläisi Platonin valtiossa eikä Romuluksen likakaivossa."

Samuelson muistuttaa jälkipolvien ihailemassa antiikin Roomassa olleen valallla raaka rangaistusjärjestelmä, kuten ristiinnaulitseminen ja elävältä hautaaminen, hyväksikäyttöön perustuva talous, jolle voiman antoi orjatyövoima, ylpeä kolonolisoimisen ja ryöstämisen kulttuuri, sekä syvälle juurtunut seksuaalisen hyväksikäytön hierarkia, jossa ei-halutut vaimot ja jalkavaimot yksinkertaisesti sysättiin syrjään, orjia raiskattiin säännöllisesti, ja pahaa aavistamattomat pojat pakotettiin anaaliseksiin. Oli valtava määrä ihmisiä, joiden ruumis ja mieli ei kuulunut heille. Puhumattakaan kaikesta julmuudesta.

Samuelson kirjoittaa Lucretiuksen (varsin epikurolaisesti) sanoneen, että tarina Sisyfoksesta, haamusta, jonka täytyy työntää alas vierinyttä pulteria ylös vuorta vain, että se kierii taas alas loputtomassa noidankehässä, ei kuvaa yksittäisen konnan kohtaloa Haadeksessa: se kuvaa kaikkia tämän maailman ihmisiä, jotka etsivät illusorisia päämääriä vain saadakseen selville, että heidän menestyksensä ei tyydytä heitä ja he tahtovat koko ajan vain lisää ja lisää. Ja vaikka kerromme toisillemme satuja, me silti kuolemme yritämme sitten tehdä asialle mitä tahansa - turhaan. Tämän ymmärtäminen ei ole helppoa ihmisille vieläkään.

Edellinen teksti on muistutus Trumpia vastustaville vasemmistolaisille ja idealisteille, samoin myös kuin niille, joita yhdistää Ciceron Marcus Brutukselle kirjoittaman dialogin valitus diktaattoripyrkyrin perusrikoksesta, julkisen keskustelun tuhoamisesta: kansalaisten hämäämisestä ja hällävälisestä suhtautumisesta totuuteen sekä auktoriteetin vähättelemisestä, ihan kuten tänään Trumpin ensimmäisenä vallassaolopäivänä, jolloin hän on sanonut olevansa yhden päivän diktaattori, ja romuttavansa kaiken sen 100:lla allekirjoituksellaan, jonka Biden sai aikaan. Mutta Yhdysvalloissa on sodittu aatteista koko sen olemassaolon ajan.

https://www.digivallila.com/l/aatteiden-yhdysvallat-politiikan-suunnannayttajia-1800-luvun-lopulta-trumpin-aikaan/