Sukupuolettomien ja seksittömien terroria ja suvaitsemattomuutta ei pidä suvaita enää tippaakaan...
Kun filosofiskulttuurinen verkkolehti digivallila.comin toimituskunta päätti tehdä kesäsarjan seksistä, vallasta ja manipuloinnista, emme arvanneetkaan kuinka suosittu siitä tulisi. Keskimäärin juttuillamme on lukijoita noin 1000-2500, professori Airaksisella muutama tuhat enemmän. Digivallila.comissa alkoi kesäkuun lopulla uusi sarja "Suomalaisen epäkesän tarkoitus ja ei tahto", mikä on lyönnyt kaikki aikaisemmat lukijaennätykset.
Juuri tämä kesäsarjamme on saavuttanut uuden ennätyksen. Ohessa olevilla jutuilla on ollut hieman alle ja yli 5000 lukijaa lähes joka päivä. Se kertoo sekä lukijoiden tarpeesta kaiken hömpän ja epätiedon keskuudessa saada lukea erilaista, esseemäistä taustoittavaa kritiikkiä suuren maailman esikuvien mukaan että myös suuresta luottamuksesta puolitoista vuotta tarinaa tahkonneeseen digivallila.comiin.
Queerkirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausen analysoi maailmankirjallisuuden mieleenpainuvampia gaykirjoja sekä polttavan kuumaa HLBTQ-keskustelua paljastaen muunsukupuolisten ja aseksuaalien salaliiton sukupuolivähemmistöjä kohtaan, mihin he itse eivät kuulu. Tohtorikoulutettava, kriitikko ja Vapaa-ajattelijat lehden toimitussihteeri Eero K.V. Suorsa kirjoittaa artikkelisarjan rujouden ja poikkeavuuden estetiikasta. Suomalaisia uutuusromaaneja ruotii tunnettuun tapaansa hellänovelasti professori Timo Airaksinen pilke silmäkulmassaan kesän ratoksi:
www.digivallila.com/l/eino-nurmisto-vaalit-eli-tarina-siita-kun-ns-sateenkaarivaki-hylkasi-vihreat/
https://www.digivallila.com/l/uutuskirja/
https://www.digivallila.com/l/pulse/
https://www.digivallila.com/l/turkan-isoa-homo-tarvittaisiin-taas/
https://www.digivallila.com/l/helsinki-pridesta-ja-setasta-tutkintapyynto-viranomaisille/
https://www.digivallila.com/l/keita-olivat-viktoriaanit/
https://www.digivallila.com/l/normikriittisyyskeskustelu-ja-oscar-monteliuksen-mytologisointi/
Miksi sukupuolettomat ja seksittömät ovat vallanneet seksuaalivähemmistöjen järjestöt kuin käenpoikaset ja alkaneet syrjiä seskuaalivähemmistöjä, joihin he itse eivät kuulu? Ja vaikka he kuinka väittävät olevansa hyviksi ja toimivansa hyvän asian puolesta, he toimivat käytännössä pahiksien tavoin levittämällä puheissaan kauhua ja aggressiivista älömölyä, josta puuttuu inhimillinen lämpö ja ymmärrys toisen ihmisen huomioimisena ja kunnioituksena.
On ihme, että heitä on siedetty näinkin pitkään. Kun homojen, lesbojen ja biseksuaalien mitta alkaa olla täysi ja repivät riidat kunnolla nyt alkavat, sukupuolettomat ja seksittömät saavat syyttää itseään siitä lopputuloksesta, mikä siitä syntyy. En usko sen olevan heidän kannaltaan mukavaa katseltavaa. Kysymys tässä kaikessa on tietenkin vallasta ja rahasta. Sukupuolettomat ja seksittömät ovat Troijan hevosina päässeet ihan sisälle kuumaan ytimeen, missä tapahtuu. Sen jälkeen on helpompi olla käenpoika ja työntää pesän oikeat asukkaat yli laidan ja astu valmiiseen pöytään saadakseen oman äänensä kuuluville, kuin yrittää marginaalista piipittää yksin, varsinkin, kun he eivät useinkaan ole henkilöinä niitä kaikkein mukavampia, viehättävämpiä ja yhteistyökykyisempiä.
Sukupuolettomat ja seksittömät ovat ottaneet aseekseen mielipideterrorin ja hysterian lietsomisen julkisuuden avulla. Pelkkä epäilyskin transfobiasta voi saada aikaan yhteiskunnassa peruuttamatonta paniikkia, mikä on haitaksi niin ihmisille kuin yleiselle ilmapiirille. Ei ihme, että monet homot, lesbot ja biseksuaalit ovat viime aikoina alkaneet äänestämään aiemmin kammoksumiaan persuja, varsinkin kun vihreistä on tullut (tapaus Eino Nurmisto) sukupuolettomien ja seksittömien poliittinen liike. Persut ovat politiikassa yksin asettuneet vastustamaan tätä vinoututunutta kehitystä.
Tilanne on mennyt naurettavaksi, ja sen lietsomisessa ovat olleet valitettavasti mukana myös mediat. Esimerkiksi taannoista Pedro Almodovarin elokuvaan perustuvaa näytelmää Kansallisteatteriin syytettiin transvastaiseksi ja esitykset peruttiin ennätystahtia. Se oli typerää ylireagointia Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaholta, sillä pian sen jälkeen ilmeni, ettei mitään transroolia näytelmässä ollutkaan. Qx.fi:n päätoimittaja Sami Montell kysyi artikkelissaan: voiko kukaan enää esittää mitään? Voiko kukaan enää tämän jälkeen esittää mitään? Näyttelijä on näyttelijä juuri sen takia, että voi esittää mahdollisimman monenlaisia rooleja. Ei tarvitse olla homo, jotta voisi esittää homoa. Eihän näyttelijä mene sinne lavalle itseään esittämään:
Lähetin hetki sitten onnittelusähköpostin fiksuksi ja tasapuoliseksi tiedetylle uudelle pormestarillemme eli Juhana Vartiaiselle (kok.). Vastausta ei ole vielä tullut. Saa nähdä miten liberaalina tunnettu Vartiainen asiaan suhtautuu:
"Oletko tietoinen LBTQ-kentän ongelmista? Muunsukupuoliset ja aseksuaalit ovat vallanneet seksuaalisten vähemmistöjen järjestöt ja saavat esim: Hgin kaupungilta rahaa Priden järjestämiseen. Pride on kuitenkin hajoamassa. Muut seksuaaliset vähemmistöt ovat saaneet tarpeekseen siitä sorrosta, kiusaamisesta ja yhden asian toitottamisesta muita vastaan, mihin he ovat syyllistyneet. Homot, lesbot ja biseksuaalit eivät voi enää vallata omia järjestöjään takaisin, koska niissä on tehty "heinäluomat" eli järjestögangsterismilla turvattu säännöissä mallin b mukaan, että kerralla yhdistyksen hallituksesta voi vaihtaa vain puolet. Kuulostaako tutulta? Näin he ovat turvanneet selustansa, Voisitteko miettiä asiaa siellä tarkemmin. Prideä ei tule rahoittaa, jos se on vain Helsinki Priden järjestämä. Prideä ei omista kukaan yksin vaan se on kaikille tarkoitettu. LGBTQ-kentällä on alkanut taistelu muunsukupuolisten ja aseksuaalien muita seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan aloittaman terrorin lopettamiseksi. Toivottavasti Helsingin kaupunki omalta osaltaan ei olisi tukemassa Helsinki Priden ja Setan toimintaa niin kauan, kuin se ei ole tasapuolista, oikeudenmukaista ja keskity itse pääasiaan eli seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien puolustamiseen sekä elinolosuhteiden parantamiseen eikä kuten nyt, vain yhden näkökulman propagandan levittämiseen ja muiden seksuaalisten vähemmistöjen sortamiseen."
Ongelma on maailmanlaajuinen. Qx.fi:n päätoimittaja Sami Montell haastatteli tunnettua LHBTL-aktivisti Peter Thatchellia 14.6 otsikolla "Sisäinen taistelu vaurioitaa LHBTL-liikkettä ja vie sitä takapakkia" osoitteessa:
Christopher Amosin käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti Peter Tatchell: Vihattu ihmisoikeusaktivisti (Hating Peter Tatchell) kertoo Australiassa syntyneen gay-aktivisti Peter Tatchellin tarinan. Montell sai haastattelun Peterilta ja dokumentin ohjanneelta Chrisilta. Kysymysten fokus on tämän hetken ja tulevaisuuden haasteissa. Miten lhbtq+ yhteisö löytäisi jälleen yhteisen äänen kiihtyvän riitelyn sijaan ja mitä jokainen meistä voi tehdä paremman maailman eteen:
"QX: Ironista kyllä, sinua on syytetty transfobiasta ja rasismista, koska 2015 puolustit sananvapautta. Tämä on yhä edelleen kasvava ongelma. Alkaakin näyttää piinallisen selvältä, että lhbtq-liike on hajoamassa sisäisesti - se ei toki ole mikään uusi ilmiö - mutta tällä kertaa se vaikuttaa olevan jyrkempää ja perusteellisempaa. Tämä on vaarallista, sillä vain yhdessä meillä on voimaa. Voitko antaa mitään neuvoja, miten voisimme päästä yli tästä jaottelusta ja sisäisistä taisteluista? Ja miksi meidän todellakin pitäisi. Peter: Lahkolaisten sisäinen taistelu vaurioittaa ja vie lhbt+ ja muita edistyksellisiä sosiaalisia liikkeitä takapakkia. Ainoat, jotka meidän keskinäisistä taisteluistamme hyötyvät ovat fanaatikot. Jos meidän oman liikkeemme ihmiset tekevät virheitä ja pyytävät anteeksi, heille pitäisi anteeksianto antaa ei sulkea ulos ja peruuttaa ikuisiksi ajoiksi. Meidän täytyy päästä yli erimielisyyksistämme suuremman lhbtq+ vapauden vuoksi. Yhdessä olemme vahvoja. Erillään me häviämme."
Tilanne on jo karannut käsistä ja tunnelma homojen, lesbojen sekä biseksuaalien keskuudessa on masentunut. Monet kyselevät, miten on ollut mahdollista, että tällaista on päässyt tapahtumaan? Esimerkiksi ILGAn tuoreen raportin mukaan lhbt-oikeuksin kehitys Euroopassa on jämähtänyt - ja joissakin maissa on jo menty taaksepäin.
Montell muistuttaa jutussaan, että lhbtq-liike on hajoamassa sisäisesti - se ei toki ole mikään uusi ilmiö - mutta tällä kertaa se vaikuttaa olevan jyrkempää ja perusteellisempaa. Tämä on vaarallista, sillä vain yhdessä meillä on voimaa, kuten Chris vakuutti qx.fi:n haastattelussa. Miten sukupuolia inhoavat muunsukupuoliset ja seksuaalisuutta inhoavat aseksuaaliset ovat onnistuneet vyöryttämään itsensä valtaan ja onnistuneet saamaan julkista rahaa ja julkisuutta siitä huolimatta, että heidän toimintansa on eettisesti kyseenalaista oikeiden sukupuolivähemmistöjen sortoa niillä rahoilla, jotka on tarkoitettu estämään sortoa? Ehkä siksi, että Priden yleistyessä ja tasa-arvon edistyessä homot, lesbot ja biseksuaalit ovat laiskistuneet tyytyväisinä kotona sohvaperunoina.
Montell kysyy Chrisiltä voisiko hän antaa mitään neuvoja, miten voisimme päästä yli tästä jaottelusta ja sisäisistä taisteluista? Ja miksi meidän todellakin pitäisi. Chris vastaa, että yhtenäisen lhbtq-oikeuksien rintaman etu on siinä, että se voi johtaa laajempaan hyväksyntään, perusihmisoikeuksien parempaan suojaamiseen, sallii yksilöiden olla omana itsenään arvokkaasti ja itseään kunniottaen. Lhbtq-yhteisö voi päästä erimielisyyksistään ja hajaannuksestaan eroon, olen varma siitä. Tulee aina olemaan muutamia äänekkäitä, mutta laajempi yhteisö tukee toisiaan. Usein mietin, että jotta kehitystä tapahtuisi, joskus pitää ottaa yksi askel taakse ennen kuin voi ottaa kaksi askelta eteenpäin.
LGBTQ-kansaa kiinnostaa suvaitsevaisuus-sanan ympärillä pyörivät termit ja teoretisointi varsinkin tänä aikana, kun sateenkaaren eri värit tuntuvat olevan kovin erimielisiä siitä, kenen asia on tärkeämpi kuin toisen. Suvaitsematon ihminen toimii väärin. Tämä on niin vakava syytös, että sen pitää olla hyvin perusteltu. Mitä meidän pitäisi suvaita, ei ole ainoa ongelma heidän mielestään. Miten meidän pitäisi puhua suvaitsevaisuudesta? On myös tärkeä kysymys, pitäisikö suvaitsevaisuutta ja suvaitsemattomuutta pitää luonteenpiirteinä, siis hyveinä ja paheina? Liittyykö suvaitsevaisuus tekoihin? Miten se liittyy valtaan? Oli miten oli, suvaitsevaisuus on itsessään tärkeä arvo monikulttuurisessa avoimessa yhteiskunnassa. Ainoa asia, mitä meidän ei pidä suvaita, on suvaitsemattomuus. Juuri sitä harrastaa nykyisin suvaitsevaisuuden nimissä yhtä tahallisesti väärin omia tarkoituperiään ajatelle muunsukupuolisten ja aseksuaalien maailmanlaajuinen vihakampanja sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät hyväksy ajatusta maailmaa epäeroottisena valjuna ja sukupuolettomana ikävänä kuin he.
Kysymys on ovelasta valtausyrityksestä sekä sorrosta ja sanavapaudesta.
Muunsukupuoliset ja aseksuaalit yrittävät olla ajatuspoliiseja ja kieltää
kaiken keskustelun. Keinot ovat ällistyttäviä. Nimettömiä uhkauksia, valheita,
homojen, lesbojen ja biseksuaalien haukkumista, syyllistämistä ja sortoa. Natsikortin heiluttelua ja syytöksiä transfobiasta, mikä onkin alkanut, kiitos heidän itsensä, levitä laajemminkin homojen, lesbojen ja biseksuaalien keskuudessa. Mutta kuinka kauan seksuaaliset vähemmistöt, JOIHIN MUUNSUKUPUOLISET JA ASEKSUAALIT
EIVÄT KUULU, kestävät näitä käenpoikasia, jotka ovat vallanneet seksuaalisten
vähemmistöjen järjestöt toteuttamaan sukupuoletonta ja seksitöntä vallankumoustaan?
Mielipiteitä ja uskomuksia täytyy saada arvostella ja jopa pilkata, jos haluamme elää moniarvoisessa demokratiassa. Näin toteavat kaksi suomalaista filosofia sekä DIGIVALILA.GOMIN TOIMITUSKUNTAAN kuuluvaa oman alansa huippututkijaa, professori Timo Airaksinen ja dosentti Heta Gylling kirjassaan "Suvaitsevaisuus - erään taistelun kuvaus" (Arktinen banaani 2020), joka ruotii suvaitsevaisuuden ja suvaitsemattomuuden välistä suhdetta. Kirjoitin tästä viime vuonna 20.11.2020 qx.fi:ssä otsikolla " Filosofit pureutuvat suvaitsevaisuuden ja suvaitsemattomuuden väliseen suhteeseen" osoitteessa:
Seksuaalisuus on tänään tärkeä teema. Joku edistää sateenkaariliikettä ja vihaa vanhakantaista kristillistä konservatiivisuutta, ja päinvastoin. Miten tätä tilannetta olisi arvioitava? Kuka on suvaitsematon? Suvaitsevaisuus aidoimmillaan on hyväksytyn identiteetin huomioimista ja sen vaateiden kunnioittamista ilman ehtoja. Suvaitsevuus merkitsee annettua ja otettua tilaa, ei ylempää saatua lupaa käyttää tiettyä tilaa. On turha toivoa lopullista vastausta tällaisiin kysymyksiin, mutta pakko niitä on pohtia", kirjoittavat Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen ja dosentti Heta Gylling yhdessä kirjoittamassaan uutuuskirjassaan Suvaitsevaisuus - erään taistelun kuvaus":
"Olla
suvaitsematta suvaitsevaisuutta, siis paheksua suvaitsevaisuutta ja kieltää se
kokonaan, on yleinen asenne tänä päivänä. Se on selvästi sukua vapaamielisyyden
ja yleensä vapauden vastustamisen kanssa. Kaikki eivät näe syytä suvaita
suvaitsevaisuutta, joten suvaitsevaisuus on ongelmallista. Saksalaisten suuri
runoilija ja tiedemies Johann Wolfgang Goethe on sanonut jotenkin näin:
"Suvaitsevan
sallimisen pitää olla vain hetkellistä. Sen pitää johtaa toisen ihmisen
huomioimiseen ja kunnioitukseen."
Pelkkä suvaitseminen on loukkaus ja salatun halveksunnan osoitus. Suvaitsevaisuus perustuu ylemmyyteen. Ylempi suvaitsee, alempi ei suvaitse tai ole suvaitsematta. Tällaista viisautta sopii miettiä, sillä siinä heijastuu suvaitsevaisuuden koko ongelmallisuus eettisessä katsannossa. Yrittäkäämme siis ymmärtää Goethea ja hänen sanomaansa."
Juuri siksi meidän ei pidä suvaita kenenkään terroria eikä etenkään sen äitiä eli suvaitsemattomuutta, mikä johtaa aina vihakampanjoihin ja julkisiin teurastuksiin, kuten olemme nähneet viime aikoina niin maailmalla J.K. Rowlingin mauttomassa ihmisjahdissa, kuin myös Suomessa muunsukupuolisten ja aseksuaalien kulissien takaisista häväistys- ja vihakampanjoista kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat eri mieltä kuin tämä oudosti käyttäytyvä pieni ryhmä kummallisine vaatimuksineen muuttaa koko maailma sukupuolettomaksi ja seksittömäksi.
Ihmetyttää vain se, miksi he kutsuvat itseään sukupuolivähemmistöksi, sillä sitä ne eivät ole vähimmissääkään määrin riistäessään muilta seksuaalisilta vähemmistöiltä heidän oikeutensa olla mitä haluavat olla ja toimia asiansa edistämiseksi. Se viha ja yksisilmäinen omaan napaan tuijottelu, mitä he yhdessä ja julkisesti harjoittavat, on sukua kaikielle pahalle eri ääriliikkeille, kuten aikoinaan maata kurittaneelle taistolaisliikkelle. Esimerkiksi tämän ryhmän robespierreläisistä likaisista tempuista on se, kun Pohjoismaiden suurin LGBTQ-media on saanut jatkuvasti tältä ryhmältä ala-arvoisia syytöksiä sisältäviä kyseenalaisia sähköposteja tarkoituksenaan kirjoittaa juuri niin kuin he itse haluavat.
Lisää aiheesta:
https://www.qx.fi/yhteiskunta/241039/helsinki-pride-alkaa-maanantaina/
https://www.qx.fi/yhteiskunta/246352/helsinki-pride-hehkuttaa-ramadania-onko-se-hyva-asia/
https://www.qx.fi/yhteiskunta/246603/lisaako-erilaisten-pride-lippujen-maara-kuitenkaan-inkluusiota/
https://www.qx.fi/yhteiskunta/246515/poliisi-ei-saa-enaa-osallistua-new-yorkin-prideen/