Miten tiede voidaan erottaa pseudotieteestä?
Teksti Harald Olausen
Petri Paavilaisen kirja Tieteen valepuvussa – mitä pseudotiede on ja miksi siihen uskotaan? (Gaudeamus, 2023) on tänään kaiken maailman vaarallisen huuhaan vallatessa niin ihmisen elämän kuin yhteiskunnan ja politiikan enemmän kuin tarpeellinen, sillä tieteen valepuvussa markkinoidaan monenlaisia luotettavuudeltaan vaarallisia oppeja, jotka ovat vaarallisia ihmisille.
Juuri siksi kirja on tehty, jotta voidaan luoda katsaus tieteenfilosofiassa demarkaatio- eli rajanveto-ongelmana tunnettuun kysymykseen: miten tiede voidaan erottaa pseudotieteestä, jonkinlaisesta tieteenä esittäytyvästä hölynpölystä? Näitä ovat mm. astrologia, parapsykologia, kreationismi sekä uskomushoidot, ja todistetusti vääriin olettamuksiin perustuva kristinusko.
Paavilaisen kirja on kattava yleisteos aiheen ympäriltä ja tarjoaa selkeän kuvan sekä itse ongelman moninaisuuteen että myös kuvaa sitä, miksi hölynpölystä ei päästä järjen avulla koskaan kokonaan eroon: se on yksinkertaisesti niin kannattavaa bisnestä, ja huijaaminen maailman toiseksi vanhin ammatti, ettei siitä vain yhden kirjan kirjoituksilla päästä eroon, vaikka haluja olisikin.
Kirja keskittyy kriittisiin huomioihin nimenomaan liittyen hyvän ja oikean tiedon harmina oleviin pseudotieteisiin, tieteen valepuvussa esiintyviin mutta empiiriseltä ja teoreettiselta perustaltaan kyseenalaisiin oppijärjestelmiin. Mutta ongelma onkin hyvin laaja ja ikuisesti ratkaisematon. Maailma on täynnä paskapuhetta, totuudenjälkeisiä vääriä väittämiä ja ties mitä puppua.
Kirjalla on epätoivoinen tehtävä, sillä analyyttinenkään ajattelu ei välttämättä aina takaa oikeaan lopputulokseen pääsemistä kirjan mukaan. Sekin voi johtaa virhepäätelmiin, esimerkiksi jos käytettävissä ei ole kaikkia oikeaan ratkaisuun vaadittavia tietoja tai jos ongelma on niin vaativa, että yksilön kognitiiviset kyvyt kuten älykkyys eivät riitä sen ratkaisemiseen. Masentavaa.
Esimerkiksi siinä missä intuitiivinen ajattelu koskee sitä, onko jokin hyvää vai pahaa, miellyttävää vai epämiellyttävää, analyyttinen ajattelu pyrkii vastaamaan siihen, pitääkö jokin asia paikkansa vai ei. Ihmiset, joilla on voimakas intuitiivinen ajattelutyyli, kertovat luottavansa vaistoihinsa. He pitävät enemmän tarinoista kuin loogisista argumenteista – valitettavasti.
"He ratkovat ongelmat enemmän tunteella kuin järkiperäisesti pohtien ja luottavat vahvasti henkilökohtaisiin kokemuksiinsa. Korostetun analyyttistä käyttävät ihmiset puolestaan haluavat käsitellä tietoa monipuolisesti ja huolellisesti. He pitävät asioiden pohdiskelusta ja älyllisistä haasteista." Mutta ei masennuta. Kirjassa pohditaan tarkkaan tätä ongelmaa ja ratkaisuja.
Analyyttinen, empiiriseen tietoon ja logiikkaan perustuva tuki väitteille sekä niiden intuitiivinen vetoavuus ovat kaksi usein eri suuntiin vaikuttavaa voimaa: "Yksilöille ominaisia ajatustyylejä voidaan mitata tarkoitusta varten kehitetyillä psykologisilla testeillä." Tämä siksi, että pseudotieteet osaavat hyödyntää ihmisen tiedonkäsittelyn heikkouksia luodakseen uskottavuutta.