Onko Helsingissä katujengejä vai ei?

Teksti Harald Olausen

Tänään Ylen Areenassa oli toimittaja Aliisa Ristmeren juttu otsikolla Kahnausta kadulla, missä kerrottiin katujengeistä, jotka edustavat tiettyjä kaupunginosia. Jutun mukaan poliisilla on tällä hetkellä tutkinnassa eriasteisia väkivallantekoja ympäri kaupunkia "blockien" yhteenottojen jäljiltä. Juttu edustaa Ylen laatujournalismi ja on lajissaan tutkiva (kaikki journalismi pitäisi olla tutkivaa journalismia). Nämä ovat juuri niitä juttuja, joita kepulaistaustainen maakuntien kuihtuvia mediataloja edustava Medialiitto yhdessä Helsingin Sanomien kanssa haluaisi valituksessaan EU:lle kieltää, koska ne ovat ns. tekstijournalismia vailla audiovisuaalista osuutta, ja ovat ajankohtaisuutensa, iskevyytensä ja tasapuolisuutensa takia luettuja juttuja.

Markkinamedioiden huoli on tietenkin tekopyhästi yrittää näivettää laadukas journalismi panemalla sille pallo jalkaan, sillä mihinkään vastaavaan maakuntien mediat eivät yllä osaksi siksi, ettei siellä osata ja haluta edes. Tässäkin jutussa lähtökohta on hyvä. Juttua on tehty kuin aikoinaan Iisakin kirkkoa itse aihetta ja ongelmaa monelta kannalta tutkien, sen paljastaa jo se, ettei kaupallisten medioiden tapaan heti ensimmäisenä juosta yksinkertaistamisen helppoon syliin keskivertopersulukijan mieliksi syyllistämällä ulkomaalaisia. Esimerkiksi toimittaja toteaa tämän päivän kuumimmasta kysymyksestä ongelmaan kuin ongelmaan (mitkä sen jälkeen kun ne on todettu ongelmiksi muuttuvat poliittisiksi ongelmiksi), eli ulkomaalaistaustaisuudesta, ettei se itsessään ei ole syy rikoksiin ajautumiseen, mutta joissain tapauksissa huono-osaisuus, kontrollin puute ja kielteiset elämänkokemukset voivat lopulta johtaa väkivaltarikoksiin.

Jutussa kerrotaan ,miten keväällä 2020 Helsingissä alettiin puhua teinien puukkoryöstöistä . Poliisin mukaan ilmiössä keskeistä oli kalliiden vaatteiden ihannointi: "Tekovälineenä käytettiin usein puukkoa tai nyrkkirautaa ja saaliina oli esimerkiksi merkkivaatteita, kuulokkeita ja pieniä summia rahaa. Rikoksia yhdistettiin roadman-kulttuuriin, joka on peräisin Britanniasta. Roadmanilla tarkoitetaan väkivaltaista, mahdollisesti katujengiin kuuluvaa ja usein teräasetta mukanaan kantavaa nuorta miestä. Poliisin mukaan teräaseita ja astaloita on viime vuosina takavarikoitu aiempaa enemmän alaikäisiltä. Roadman-kulttuuriin liitetään myös kalliit, tietyn merkkiset vaatteet ja erilaiset rap-genret kuten drill ja trap."

Kiinnostavinta jutussa on pieni paljastus tai oivallus toimittajalta viranomaisten välisistä erimielisyyksistä. Poliisin mukaan Helsingissä on katujengejä, nuorisotyöntekijät eivät ole asiaa muka huomanneet. Mistä moinen, kun ihan jokainen Helsingissä metrolla kulkeva näkee joka päivä eri-ikäisistä nuorista koostuvia joukkoja toimettoman näköisenä laahustamassa eteenpäin joskus kovaakin mölyä pitäen, kuin pystykorvat haukunnallaan omaa äänireviiriään.

Tämä jos mikä on ongelma ja kielii isommastakin ongelmasta itse ongelman sisällä. Jos sen kieltää vielä silloin kun siihen olisi mahdollista puuttua, viranomainen - tässä tapauksessa nuorisotyöntekijät - ongelma on tosi suuri. Hieman ihmetyttää nämä typerät lausunnot. Nuoristyöntekijät eivät ole tuntevinaankaan ongelmaa, ihan kun he kentällä olisivat sokeita ja kuuroja. Helsingin rikollispoliisin päällikön, komisario Markku Heinikarin mukaan pääkaupunkiseudulla toimii vajaat kymmenen katujengiä, ja niissä keskeisiä henkilöitä on satakunta. Valtaosa heistä on ulkomaalaistaustaisia nuoria miehiä ja mukana on myös alaikäisiä.

Poliisin tutkinnassa on Heinikarin mukaan useita katujengeihin liittyviä törkeitä väkivaltarikoksia sekä ampumistapauksia, joissa vaarassa on ollut myös sivullisia. Jutun mukaan loppukesästä Vantaalla tapahtuneessa katujengien välisessä yhteenotossa loukkaantui vakavasti yksi katujengeihin liittyvä henkilö. Espoossa taas sivullisen ihmisen asuntoon lensi luoti, kun katujengeihin liittyvät henkilöt käyttivät asetta kerrostalon pihalla.

Miksi sitten nuorisotyöntekijät eivät ole tunnistavinaan yhä pahemmaksi käyvää jengiytymistä? Siinä on hyvä kysymys, jonka voi esittää vain heille vaikkei mitä todennäköisemmin heiltä siihen saa mitään selvää vastausta. Yksi syy voi olla kyvyttömyyden lisäksi haluttomuus, sillä virallisesti "etsivän nuorisotyön" nimellä kulkevaan "tätien katupartion" tehtävänä olisi toimia tällä kentällä. Käytännössä se ei pelaa. Nuorisotyöntekijät kulkevat melkein käsikynkkää peloissaan liivit päällä nuorisojoukkojen keskellä osaamatta ja uskaltamatta tehdä mitään, jos huomaavat jotain epätavallisuudesta poikkeavaa. Toinen mitä ilmeisin syy ovat väärät henkilöt- katupartioihin pitää palkata jäseniksi entisiä jengiläisiä ja katutappelun ammattilaisia eikä mitään kilttejä konttorirottia ja selittäjiä.

Ylen jutun jälkeen pitäisi tunnistaa ongelma laajemmin ennen kuin on liian myöhäistä. Näyttää siltä, että nuorisotyöntekijät ovat tekemässä "tyttiyliviikarit", ja estääkseen tämän, yhteiskunnan on puututtava tähän tahalliseen laiminlyöntiin ennenkuin se on liian myöhäistä perustamalla suuren maailman malliin öisiä katujengien vastaisia partioita ja toimintaryhmiä, joilla käydä koko ajan pahammksi käyvää ongelmaa vastaan edes jollain kättä pidempään aseella. Tilanne on jopa hälyttävä kun Ylen juttua lukee lisää: "Kaivohuoneelle suunniteltu väkivaltarikos sekä Espoossa tapahtunut ampuma-aserikos kuuluvat samaan kokonaisuuteen, joka saatetaan tammi-helmikuun vaihteessa syyteharkintaan. Poliisin on määrä kertoa silloin lisää katujengirikollisuudesta pääkaupunkiseudulla."

Yle oli haastatellut juttuunsa myös neljää katujengiläisten lähipiiriin kuuluvaa tai niiden liikkeitä seuraavaa nuorta, joiden mukaan Suomen katujengeissä on kyse Ruotsin meiningin larppaamisesta: "Ruotsissa surmataan tällä hetkellä ampuma-aseilla enemmän ihmisiä kuin koskaan. Kyse on usein rikollisjengien välisistä reviiririidoista tai yhteenotoista. Joukko pääkaupunkiseudulla asuvia nuoria pyrkii luomaan "biiffiä" eli erimielisyyttä eri "blockien" eli kaupunginosien välille. Mallia on otettu Ruotsin lisäksi Yhdysvalloista, jossa eri kaupunginosien katujengien ja räppäreiden välillä on raakaa väkivaltaa ja jopa tappoja sekä murhia."