Philip Marlowen raiskaus

Taksti Harald Olausen

"Vuonna 1939 Los Angelesissa varakas perijätär Clare Cavendish palkkaa yksityisetsivä Philip Marlowen etsimään kadonnutta rakastajaansa, Nico Petersonia, Pacific-elokuvastudion lavastevastaavaa. Marlowe saa tietää, että Petersonin uskotaan kuolleen, kun hän kaatui kännissä eksklusiivisen klubin edessä ja jäi auton alle. Marlowe on kuitenkin skeptinen Petersonin väitetyn kuoleman suhteen, joten hän alkaa tutkia asiaa tarkemmin, vaikka hänen ystävänsä, murhaetsivä Joe Green, ei ole kiinnostunut tapauksesta. Marlowe sukeltaa syvemmälle tapauksen yksityiskohtiin paljastaen petoksia ja korruptiota kaupungin eliitin riveissä."

HUOM!: Tämä ei ole mainos, vaan pikemminkin antimainos: Netin suoratoistopalvelu Blockbustersissa menee parhaillaan ruokottoman huono ja halpahintainen Philip Marlowe-elokuva, millä ei ole mitään tekemistä itse samannimisten dekkareiden, tai niiden pohjalta tehtyjen hienojen Humbrey Bogart-klassikkoelokuvien kanssa. Ne ovat silkkaa sitä itteänsä ja itsensä huonoja kopioita. Eivätkä ne kerro missään nimessä kovaksikeitetystä ja kyynisestä sekä oman alansa huippudekkarista, jolla on ajalle harvinaista munaa puuttua kovalla kädellä vääryyksiin. Jo yllä siteerattu "eksklusiivinen" esittely kertoo omaa kieltään, ettei elokuvassa kaikki ole kohdallaan.

Surkeaa elokuvaa tähdittämään on saatu jostain kumman syystä nimekäs joukko alan ammattilaisia, houkuteltua varmasti isolla rahalla, millä muualla näitä ahneita ja aina esillä narsisminsa takia olevia Liam Neesonista Jessica Langeen, mutta tulos on vielä karmaisevampaa, kun joutuu jännittämään sydän sykkyrällä, sitä pysyvätkö he elossa elokuvan loppuun asti tai missä vaiheessa naamankiristykset poksahtavat sepposen selälle tai jompikumpi nukahtaa kesken repliikin, jonka on juuri ja juuri muistanut kovalla työllä päähän päntättynä (ja kuiskaajan, joka "vahingossa" vilahtaa kulisseissa, avustuksella). Se ei huonoa elokuvaa hyväksi tee varsinkin, kun nyt jo väsähtäneiden huippunäyttelijöiden roolisuoritukset vaikuttavat virkeiltä.

Ihan kuin ikinuori Paavo Väyrysen (sitoutumaton kepu.) aamujumppa. Ja vaikka me filmihullut luemmekin kuin piru raamattua Lauri Timosen toimittamaa Filmihullu-lehteä, ja toimimme pääkirjoitusten ohjeiden mukaisesti jalkatuessamme itse maankamaralle tutkiskelemaan päivittäistä elokuvatarjontaa, ei Timosen muutama vuosi sitten langettama kielto katsoa nettiroskaa suoratoistopalveluista, saa anarkismiin ja kaiken maailman auktoriteetteja sekä pakkoja vastustavassa kapinamielessä aina sijaa, kuten kävi kohdallani. Katsoin mielijohteesta tarjolla olleen Philp Marlowe-nimisen elokuvan.

pettymys oli kyllä melkeinen samojn elokuvan hinta 14 euroa, kun yleensä suositut James Bond-leffatkin maksavat vain kympin suurimman osan vuokrattavista elokuvista pyörivän viiden euron tietämissä. Marlowe on kiinnostava monesta syystä. Hän on oman tiensä kulkija ja siksi myös nykyaikaisen dekkarin isähahmo. Mutta on hän muutakin. Marlowin viehätys piilee tarpeeksi niin yleisestä- kuin ihmispaskasta saaneesta pettyneen idealistin kuvauksessa, joka joutuu ammatikseen kaivamaan paskaa kaduilta mädässä ja korruptoituneessa enkelten kaupungissa, mikä ensisilmäykseltä näyttää unelmalta, mutta muutaman katsomiskerran jälkeen jo päättymättömältä painajaiselta.

Yksityisetsivä Marlowe on varjojen maailman ainoa valopilkku yössä ja katuvalojen katveessa karskiksi muuttunut murtunut mies, jonka sydän on puhdasta kultaa, mieli mustana kaikesta näkemästään, mutta mikä tärkeintä: hoksottimet kunnossa ja osaa ampua kuolettavasti, jos tarvetta on, ja L.A:ssahan on aina tarvetta. Uudessa Philip Marlowe-elokuvassa tehdään kaikki se, mitä marlowe-tulkinnoissa ei kirjojen alkuperäisen anarkistisen hengen mukaan pitäisi tehdä. Ensiksikin ne kuvaavat toivonta kamppailua pahuutta vastaan kaupungissa, joka toimii ja hengittää pahaa. Se on unelmakaupungin kaikkien tietämä vitsaus mutta myös bisnes. Alkuperäisen Marlowen hyvyys on aito ja pyyteetöntä Jeesus-hyvyyttä ilman kristillistä Jeesus-valhetta.

Marlowe uhraa itsensä suuren tehtävänsä nimissä pistää rotat järjestykseen, mutta ei jää kristillisen Jeesustarinan tapaan laakereilleen lepäämään uhriutuneena, vaan kääntää kiusaajien ja kiduttajien molemmat posket, jotta voisi antaa niille mojovat tällit niiden puolesta, joita rikolliset ovat aikaisemmin piinanneet ja kiusanneet. Toiseksi hempeät lässytykset ja kahden naisen imelä rakkaus ja niillä mässäily, eivät kuulu alkuperäisen Marlowen repertuaariin missään muodossa. Marlowea on kuvaitu komeaksi ja naisiinmeneväksi, mutta se komeus on ei-hollywoodilaista karskia kirveellä veistettyä arkipäivän työläisten hienhajuista perskarvaraaputtajakomeutta. 

Siksi Humbrey Bogart keksittiin aikoinaan Marlowen rooliinkin, ja on edelleenkin kaikkien aikojen parhain ja ikonisin Marlowe, ja on ollut myös mitä todennäköisesti esikuva näyttelijä Peter Falkin kehittelemällä loistavalle ja 70-luvun tylsän televisiotarjonnan pelastaneelle etsivä Colombolle. Kolmanneksi naisiin vetoaminen käytännön tarpeista lähtevää suoraa viettitoimintaa vailla turhia kerroksia, kuten tässä uustulkinnassa yritetään tarinaan väkisin ympätä ja ymmärtää. kahden hullun akan keskinäiset juonittelut vanhan papan saamiseksi sänkyyn vaikuttavat enemmän kuin päälle liimatulta. Elokuvan juoni on heppoinen ja lavastukset liian lavastemaisia ollakseen vakavasti otettavia lavasteita lavastuksen kaupungin lavasteista. Vitsitkin ovat typeriä ja puisevia.

Aidolle Film noirille sopivin sävy on vain mustavalkoinen elokuva, tai elokuva kuvattuna mustaa taustaa vasten Sin Cityn makaaberin sarjakuvallisuuden tavoin (unohtamatta Mickey Rourken murjottua kauhugallerianaamaa, kuin muistutukseksi kovan elämän ja kirouksen jäljistä), joka saa rotankin näyttämään öisin tappavalta ihmisiä syövältä pelottavalta hirviöltä, mitä se onkin, jos sille syöttää jatkuvasti katujen ja slummien paskaa, kuten asian laita tuolloin oli, ja on vieläkin. Miksi näitä uudelleenlämmittelyjä huonommalla miehistöllä sitten tehdään? Varmasti vain rahasta. Isot nimet myyvät ja kaupallinen elokuva tarvitsee koko ajan pysyäkseen tolpillaan, uusia versioita vanhoista klassikoista, jotka kaikki ennestään tuntevat. 

Ja tuloksena yhtä surkea lopputulos, kuin mitä elokuva itsekin. Elokuva on täynnä katsojia halventavaa roskaa. Eikä elokuvassa ollut mitään hyvää, kiinnostavaa, jännittävää tai katsomisen arvoista, edes jonkinlaista jännitettä. Dialogi oli teränsä menettänyt, ja näyttelijäsuoritukset ankeita, sillä eloa ja loistoa niistä ei löytynyt hakemallakaan. Ja loppuun tärkeä muistus: Aina kun joku tekee jostain kuuluisasta elokuvasta uusintaversion Marlowen tapaan, poistakaa varmistin pistoolistanne se on jo todennäköisesti lähtökohdiltaan huonompi kuin alkuperäinen, sillä eiväthän nämä osaamattomat ja rahanahneet tekijät halua muuta, kuin rahaa ja kuuluisuutta - kuuluisaksi ne tulevat vain raiskaamalla alkuperäiset mestariteokset.