Professori Timo Airaksinen kiertää puhumassa uutuuskirjastaan Millaista oli - filosofin oppivuodet (Warelia)
Suomen maailmalla ehkä tunnetuin yhä (englanniksi) kirjoittava ja tutkiva filosofi sekä Suomessa ehkä tunnetuin ja rakastetuin, Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen (78 v.) kiertää kevään 2025 ja syksyn aikana yleisön pyynnöstä vielä kerran Suomea kirjastoissa ja kirjakaupoissa sekä kirjafestivaaleilla puhumassa uutuuskirjastaan Millaista oli - filosofin oppivuodet (Warelia, 2025). Häntä haastattelee Airaksisen johtaman suomalaiset arvot kriisissä kirja- ja tutkimusprojektin kirjallinen tuottaja sekä kulttuurisfilosofisen verkkojulkaisu DigiVallilan päätoimittaja, kirjailija Harald Olausen.
https://issuu.com/warelia/docs/warelia_kevaan_2025_uudet_kirjat
Kiertue alkaa 25.4 Espoon Ison Omenan kirjastosta, ja jatkuu 28.4 Kirjakauppa Rosebud-sivullisessa Kaisaniemessä Helsingissä (esitys streemataan verkkoon suurelle yleisölle) sekä Savonlinnan kirjastossa 6.5. Syksyllä Airaksinen on lupautunut esiintymään ainakin lokakuun alussa Turun kirjamessuilla ja Valkeakosken kirjastossa 20.11. Lista täydentyy sen mukaan lisää kun uusia esiintymispaikkoja tulee (kirjastoille ja kirjakaupoille voi yleisökin esittää pyyntöjä saada Airaksinen esiintymään) tietoon.
"Herman Melville aloittaa suurromaaninsa Moby Dick eli Valkoinen valas (1851) tavalla, jolla ei ole maailmankirjallisuudessa vertaa: "Call me Ishmael". Vertaa sitä Väinö Linnan "Alussa oli suo, kuokka ja Jussi" – kelpo alku on sekin. Mutta ei tuo pärjää Linna Melvillelle Raamatun siteerauksien väännöksissä. Linna on tosikko, Melville puolestaan turvautuu ironiaan – rakastan ironiaa –, koska puhuja ja romaanin kertoja ei suinkaan ole nimeltään Ismael. Nimeään ei mainita romaanissa yhtä ainutta kertaa. Ismael on sitä mitä kertoja on, hänen olemuksellinen minänsä, tuo Sven Krohnin tarkoittama ydinminä, eikä sillä ole mitään tekemistä erisnimien kanssa. Jokainen meistä on jotakin erityistä, ja kuten antiikin kreikkalainen filosofi Herakleitos sanoo, "Mikä ihmisessä on, koituu hänen kohtalokseen". Mikä minussa joskus oli, koitui kohtalokseni, kuten tässä opuksessa todistelen. Siinä tämän kirjan teema onkin: Tule siksi mitä olet."-Professori Timo Airaksinen uutuskirjassaan Muistelmia (Warelia, 2025).
Tänä vuonna tulee kuluneeksi jo neljäkymmentäkaksi vuotta siitä, kun 80- ja 90-lukujen suosituimmaksi ja näkyvimmäksi julkiseksi keskustelijaksi noussut filosofi, Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen (s. 1947) piti suurta huomiota saaneen esitelmän yliopiston päärakennuksen juhlasalissa. Jo muutama vuosi juhlallisen esitelmän jälkeen ei Suomessa ollut montaakaan ihmistä, jotka eivät tunteneet häntä. Airaksinen opetti päivät yliopistolla ja illat vieraili ahkeraan keskustelutilaisuuksien vauhdittajana sekä medioiden mielipidelinkona, joka ei taatusti yleisön riemuksi ollut koskaan samaa mieltä muiden kanssa, vaan osasi ja uskalsi tarttua rohkeasti härkää sarvista ja pilkkoa puhki silloisia sana- ja ajatushirviöitä.
Joidenkin filosofien mukaan maailman alusta alkaen on ollut kaksi filosofiaa: sellaisen ihmisen filosofia, joka jostain syystä haluaa ruoskia jotakuta toista, ja sitten tuon ruoskittavan ihmisen filosofia. Ota siitä nyt selvää kenen mikin on ja miksi. Mutta se on ainakin selvää, että tänään ruoskittavan ihmisen filosofiaa tapaa entiten siellä, missä todellista keskustelua ei pääse syntymään. Tahto ei tällöin ole (mm. KANT) oma lakinsa, koska se ei aseta itselleen päämäärä; sen sijaan se saa päämääränsä muualta. Niinpä se on "heteronominen", riippuvuussuhteessa, eikä autonominen. Onko näin? Tämä on moraalifilosofi Airaksisen tehtävä: tutkia niiden tarkoituksia ja merkityksiä., sillä kun tahto on autonominen, sen voidaan katsoa antavan itselleen lakinsa (KANT).
Airaksisesta on ollut moneksi näiden vuosikymmenten aikana. Suosio oli hurjimmillaan 80-luvun lopussa, jolloin Airaksista vietiin tilaisuudesta tilaisuuteen. Silloin hän tuli laajemmin suuren yleisön tutuksi ja suosikikkiesiintyjäksi. Mutta harvoin olemme kuulleet hänen henkilökohtaisia muistelojaan siitä, miten hänestä tuli hän poliittisesti ylikuumenneella ja hektisellä aikakaudella. Suomesta on puuttunut ykkösluokan filosofin, jolla on pitkä lista englanninkielisiä tutkimuksia sekä kokemusta vierailevana professorina maailman yliopistoissa, terävät muistelmat. Nyt sekin poistuu, kun Warelia-kustannus julkaisee kevääll 2025 jo etukäteen suurta mielenkiintoa herättäneet professori Timo Airaksisen muistelmat Millaista oli? – Filosofin oppivuodet. Mistäköhän hän kertoo?
Professorien sanotaan olevan hajamielisiä, Mutta ei Airaksinen, ei sillä tavalla kuin me tavalliset ihmiset olemme kun unohtelemme arjen keskellä rutiinien rasittamina pikkuasioita, vaan valitusajan filosofi-kirjalija Denni Diderotin (1713-1784) tarkoittamalla tavalla: "Hajamielisyyden juuret ovat erityisessä ymmärryksen ominaisuudessa, ideoiden helppoudessa herätellä henkiin toisiaan. Se on vastakohta typeryydelle, joka takertuu yhteen ideaan. Hajamielinen ihminen seuraa yhtäläisellä valppaudella ideoiden liikkeitä sikäli kuin ne näyttäytyvät hänelle; ne pyrkivät päämääriin ja eksyvät niistä. Se taas, joka on ajatusten herra, heittää pikasilmäyksen pyrkimyksilleen vieraisiin ideoihin ja pitää kiinni vain siitä, minkä tuntee omakseen."
Airaksisen ammattifilosofin ura alkoi Turussa. Harvoin saa lukea näin nautinnollista aikalaistodistusta, 'opiskelijan' omaelämäkertaa, jossa älyllinen ilottelu yhdistyy toisaalta sarkastiseen huumoriin ja toisaalta lämminhenkisyyteen. Professori Timo Airaksisen nuoruusmuistelmat vievät meidät elävästi 1960 -ja 1970-lukujen yliopistomaailmaan. Ennen vanhaan hyvään aikaan, vielä kun sivistysyliopisto oli jollakin tavalla hengissä, professorit olivat arvostettuja mutta myös leikkisäksi tunnettuja veitikoita, joilla oli tapana kertoa kaskuja toinen toisistaan pienissä omakustannekirjoissa, joita he jakoivat ystävilleen lahjoiksi. Kaskujen tarkoitus oli olla sekä hauska että hieman (piilo)ilkeä, mutta myös kuvata heidän elämäänsä vitsiä väkäsellä vääntäen.