Laillisuus ja oikeudenmukaisuus-ongelmatiikkaa ala Amazon...

Teksti Harald Olausen

Ylen Areenasta tuli tammikuussa kaksiosainen ohjelma Amazonin vallasta. Amerikkalaisen unelman toteuttanut yhtiön perustaja on tehnyt yhtiöstään pelottavalla tavalla valtion valtiossa ja isoveljen, joka valvoo tavallisten ihmisten elämää niin, että senaattori Elisabeth Warren vaati omassa demokraattipuolueen presidentin esivaalikampanjassaan suuryhtiöiden kilpailun rajoittamista ja pilkkomista uskaltamatta mainita nimeltä Amazonia, joka olisi todennäköisesti kostanut tavalla tai toisella vasemman linjan demokraattina yhdessä senaattori Bernie Sandersin kanssa tunnetulle Warrenille.

Moni yhteiskunnallista vääryyttä ja sortoa kokeva yllättyy, kun huomaa, ettei spektaakkeliyhteiskunnan ympärillä olekaan kaikista puheista ja vakuutteluista huolimatta hyvää tarkoittavia rakenteita, joiden avulla kaikkien yhteinen onni toteutuisi tasapuolisesti. Ihminen on kuitenkin sellainen, joka ei tyydy saamaansa vaan janoaa aina uutta, lisää ja enemmän, ja jos mahdollista, muiden selkänahasta revittynä. Viime aikoina räikeimmät yhteiskunnan tekopyhyyttä ylläpitävä ahneudenesimerkit ovat Hesburgerin ja Coffee Housen hurskastelemat anteeksipyynnöt työntekijöidensä, lähinnä nuorten, heikosti koulutettujen ja ulkomaalaistaustaisten, huonosta kohtelusta.

Vääryyden tekeminen oli platonilaisittain ajateltuna yksi tietämättömyyden muoto. Platonin kuuluisimmassa teoksessa, Valtiossa, kehitettiin ajatus "jalosta valheesta", minkä avulla yritettiin uskotella syvällistä petosta, jolla kansalaiset saatiin välittämään toisistaan ja uskomaan tyhjiin lupauksiin, ja niiden mukana aina automaattisesti mukana seuraavaan yhteenkuuluvuuteen. Avainkäsitys on jäljittely eli "mimesis". Hippias Minor. Pienempi kahdesta Platon-korpuksen Hippias-dialogista käsittelee valehtelua, virheiden tekemistä ja väärin tekemistä ideana selvittää, millainen olisi hyvä ihminen. Hyvä ihminen on tietenkin se, joka valehtelee taitavammin niin, että saa muut uskomaan sanoihinsa ja tekemään mitä niillä haluaa ajattelee pragmaattinen nykyihminen, vaikka asiasta ei ääneen liikoja puhuta että illuusio hyvyydestä säilyisi.

Silloin kyseeseen tulee myös hurskastelu, mikä on peittänyt alleen räikeimmän nykyongelman; suuri voittoja köyhien avulla tahkoavat alimiehitetyt puppuruokapaikat maksavat alan huonointa palkkaa työntekijöilleen. Kaikki tämä on mahdollista, koska kännykkäsukupolvi on tottunut lyhyisiin, mainosmaisiin tekstiviesteihin, eivät kuuluu ammattiliittoihin eivätkä ole uskaltaneet aiemmin toimia oman elämäntilanteensa parantamisen puolesta. Marxin puhuma työn ja pääoman välinen ristiriita sekä kurjistuminen eivät ole hävinneet mihinkään, ja työnantajat saavat voittonsa edelleenkin työntekijällä teettämästään työstä.

Maailmassa ei olisi niin suuria ongelmia kuin nyt, jos joku ottaisi tosissaan sen, mitä Platonin veli, Glaukon, esittää Valtion toisen kirjan alussa erään maailmanhistorian ensimmäisistä oikeudenmukaisuusteorioista: "Sanotaan että vääryyden tekeminen on luonnostaan hyvää ja vääryyden kärsiminen pahaa, mutta että sen kärsimisen tuottama paha on kuitenkin suurempi kuin sen tekemisen tuottama hyvä. Niinpä kun ihmiset sekä puolin että toisin sekä tekevät että kärsivät vääryyttä ja saavat maistaa kumpaakin, silloin ne heistä, jotka eivät kykene välttämään jälkimmäistä ja saavuttamaan edellistä, katsovat edulliseksi sopia keskenään, että eivät tee toisilleen vääryyttä ja eivät myöskään joudu siitä kärsimään. ja näin he ovat ryhtyneet säätämään lakeja ja tekemään keskinäisiä sopimuksia, ja lain määräyksiä he ovat ruvenneet nimittämään laillisuudeksi ja oikeudenmukaisuudeksi."