Suomalainen huono tapa

Teksti Harald Olausen

Tänään STT:n kautta levisi tieto Helsingin Sanomien "ulkopuolisella selvitysmiehellä" teettämästä selvityksestä lehteen kohdistuneista mahdollisista vaikutusyrityksistä sekä riippumattomuutta vaarantavista tilanteista on valmistunut. Mielenkiintoista on Hesarin käsitys ulkopuolisesta selvitysmiehestä. Sellainen heidän mielestään on HS:n entinen johtoryhmään kuulunut toimituspäällikkö Kimmo Pietinen, joka on tietenkin kaikkea muuta kuin "ulkopuolinen", vaikka ei parhaillaan työskentelekään Helsingin Sanomissa.

Koska kyseessä on HS:lle arkaluontoinen ns. viestintäkeskusjupakka, HS varmisti selustansa ja tuotti vanhaan tuttuun tapaan "suomalaisen puolueettoman tutkimuksen" omalla luotetulla miehellään. Tuloksena olikin juuri se, millaista HS odotti. Tutkimus ei ollut vailla omia intressejä turvaamaan tehty, mutta lopputulos oli kaikkien tiedossa jo etukäteen. Pietinen ei kuulemma löytänyt esimerkkejä systemaattisista vaikutusyrityksistä ja HS:n johto antoi rivien välistä ymmärtää tämän riittävän eli pesi kasvonsa.

HS:n tapa pestä totuutta puhtaaksi itselleen mieleisellä tavalla, ja silti jatkaa toimintaansa vailla julkisen ripittäytymisen tuskaista taivalta ja repiviä omantunnonpistoksia, on hyvin suomalainen. Joku oikeasti ulkopuolinen voisi puhua tapauksesta hyvävelijärjestelmän toimivana esimerkkinä. Suomessa on yleinen tapa hoitaa ongelmat pois päiväjärjestyksestä ja suuren yleisön silmistä, lakaisemalla ne maton alle juuri tällä tavalla samalla, kun Hesari ovalasti vähättelee virheitään.

Mediamaailma on kovien eettisten ongelmien edessä. Jo Aristoteles muistutti, miten hyvällä ei ole mitään yleismaallista muotoa, onpa asia tai tilanne mikä tahansa: terve moraalinen arvostelu kunnioitti aina erikoistapausten yksityiskohtaisia olosuhteita. Aristoteles antoi opinkappaleiden dogmaattisuuden ohittaa käytäntöä yhtä vähän kuin filosofisen dogmaattisuuden ohittaa oman kokemuksen todistusvoima. Tämä perusoppi on unohtunut Hesarilta - tai mikä pahinta, se ei ole koskaan kuulunutkaan Hesarin työkaluihin.

Ehkä juuri siksi HS:n virheitä ja vääriä tietoja sisältäviä juttuja on puitu julkisuudessa koko 2010-luku suuren kohun saattelemana samaan aikaan, kun Hesarin vaikutusvalta ja levikki ovat tippuneet kuin se kuuluisa maakunnissa vaikuttava kepukratian lehmänhäntä epäonnistuneen iltalypsyn jälkeen. Hesari on saanut pyyhkeitä tavastaan toimia kovassa uutiskilpailussa hätiköiden asioita usein vain yhdeltä kantilta totuutta valottaen.

Esimerkiksi muutaman vuoden takainen Hesarin uutisointi Axl Smithin tapaukseen liittyvästä niin sanotusta Haippirinki-ryhmästä oli virheellistä ja harhaanjohtavaa. Väitteet johtivat valtaisaan someraivoon Kasmiria ja tuottaja Hank Soloa vastaan niin, että Hesari joutui korjaamaan jälkikäteen virheellisen uutisointinsa. Hesarin vaikuttaa tekevän tutkivaa journalismia ulkomaiden suhteen, ei Suomessa.

Hesarin Berliinin -kirjeenvaihtaja Anna-Liisa Kauhanen kirjoitti 2010-luvulla Saksan jännittävien ja yli neljän kuukauden mittaiseksi venyneiden hallitusneuvottelujen jälkeen siitä, miten koira pääsi Saksan demareiden jäseneksi. Koira oli liitetty kokeeksi SPD:n jäseneksi samaan aikaan kun Merkelin hallituskumppanien, jotka olivat ryhmittyneet äänestämään, puolueeseen liittyi todennäköisesti Merkeliä vastustavia "valedemareita" sen verran poikkeuksellisen paljon, että se herätti "epäilevien tuomaiden" äänen kysymään, mistä ilmiössä oli oikein kysymys ja millä motiiveilla sekä keitä puolueeseen oikein liittyi.

Kauhanen kirjoitti tilanteen olleen Saksan demareille paitsi nolo, myös vakava koska se paljasti, että jäsenäänestyksiä pystyi manipuloimaan kuten myös todennäköisesti muitakin vaaleja. Koiratemppu oli tarkoitettu kuvaamaan nykydemokratian alennustilaa paljastuksellaan. Bild-lehti, joka kertoi asiasta paljasti myös, että demareiden nuorisojärjestö oli saanut hallitusyhteistyötä konservatiivien kanssa vastustavaan somekampanjaansa yhteistyötarjouksen Venäjän trollitehtaalta.

Kauhasen juttu oli otsikoitu "Oma koira puri toimittajia Saksassa". Lopussa hän kertoo koko jutun opettavan siitä, miten tällaiset jutut kääntyivät aina lopulta itseään vastaan niin, että ne saavat Bildi-lehden tapaan näpäytyksen sormilleen, sillä niin myös kävi, kun satiirilehti Titanic oli paljastanut, että se oli vuorostaan huijannut lehteä väärennetyillä väitteillä demarinuorisojärjestön ja Venäjän trollitehtaan yhteistyötarjouksella.

Kauhanen kirjoitti, että Bildi-lehden tekemä virhe oli hyvin vakava, koska se julkaisi kaiken, mikä sopi sen itse pönkittämään tarinaan epäluotettavasta jäsenäänestyksestä. Ihan samalla tavalla tekee Hesari nyt Suomessa, koska kukaan muu ei valvo heitä kuin he itse – kiitos suomalaisen huonon tavan; demokratian kannalta on ongelmallista, että vain Hesari tietää mikä on totuus viestikeskusjupakasta ja mitkä ovat olleet skandaalin motiivit ja seuraukset Hesarin sisällä asian tiimoilta.