Taas kerran maailmanloppua odotellessa

Teksti:

Professori Timo Airaksinen

Ihmiskunta on aina elänyt maailmanlopun odotuksessa, tai ainakin aika usein. Meksikon atsteekit uskoivat, että maailman katto, taivas, putoaa niskaan, jos jumalat eivät saa ihmisverta ja siitä voimaa pitää taivas paikallaan. He uskoivat, että joka aamu aurinko voittaa pimeyden ja joka ilta häviää tuon saman taistelun.

Muinaisessa Persiassa keksittiin, että isoin jumalista joskus lopuksi voittaa pienemmät jumalat ja vakiinnuttaa valtansa, jota sitten kutsutaan hyvän vallaksi. Tämä idea siirtyy juutalaisille ja sitä kautta kristityille: aikojen lopussa Jahve voittaa Saatanan ja maailma muuttuu hyväksi. Sekä Uusi että Vanha testamentti todistavat sitä samaa lopun alun odotusta.

Kummallista, että tämä niin olennaisesti uskontojen maailmanjärjestykseen kuuluva ajatus on niin huonossa hapessa tänä päivänä. Ihminen odottaa ensin ylioppilaskirjoituksia, sitten palkkapäivää ja lopuksi eläkeikää kuin kuuta nousevaa, eikä muista maailmanlopun ajatusta. Pienet on huolen aiheet tämän päivän hyvinvointivaltiossa.

Mutta nyt maailmanloppu on taas tulossa. Atomisotaa ei kukaan enää pelkää, vaikka muistan ajan, kun sekin oli ajankohtainen pelko. Nyt on coronavirus. Mistäkö minä tiedän, että se on maailmanlopun merkki? Kaksi kirjoitusta on seinällä: pörssi romahti alta pois ja vessapaperi on loppu koko maailmasta.

Minä tiedän, kun olen Australiassa, ja vessapaperi on loppu. Talous luhistuu, ihmiset joutuvat mieron tielle ja vessapaperin loppuminen pakottaa tekemään vallankumouksen, joka luhistaa loputkin maailmasta. On siis aivan aivan oikein puhua coronaviruksesta eikä enää mistään muusta. Mitään muuta kun ei ole olemassa. Kaikki muu on harhaa.

Seuraavassa kaksi esimerkkiä maailmanlopusta. Kun espanjalaiset valloittajat menivät Meksikoon vuonna 1519, he kohtasivat atsteekkeja. Heidän perinteisissä tarinoissaan kerrotaan meren takaa tulevista jumalista. He kuvittelevat, että nyt ne tulivat. Tulivat kyllä ja tappoivat ja murhasivat sekä taudein tuhosivat koko kulttuurin ja sen maailman, niin ettei kiveä jäänyt kiven päälle.

Australian alkuasukkaat, abot, kohtasivat brittien maailmavallan nykyisen Sydneyn kohdalla vuonna 1788 tienoilla. Nämä abot olivat ihan kilttejä ja ottivat britit vastaan tyynesti ja uteliaasti. Sitten tulivat rangaistusvankien siirtola, papit, sotilaat ja, pahin kaikista, lammasfarmarit. Kun he tuhosivat paikallisen luonnon ja eläimet, abot varastivat lampaita.

Ja sitten tuli maailmanloppu. Ongelma oli, että hevoset olivat nopeampia kuin juoksevat abot, jotka oli helppo saada kiinni ja tuhota tuliasein. Siihen loppui vähintään kaksikymmentätuhatta vuotta vanha kulttuuri. Säälittävä on abojen asema tänään. Viina, väkivalta ja vankila, siinä oikea epäpyhä kolminaisuus. Ei maailmanloppu aina tule kello kaulassa. Ensin voin olla ihan mukavaa.

Afrikassa väkeä oli niin paljon, ettei kaikkia saanut millään hengiltä, ja ainahan tarvittiin orjia ja palvelijoita. Japani on mielenkiintoinen tapaus. Sinnekin eurooppalaiset olisivat mielellään järjestäneet paikallisen maailmanlopun, joka kuitenkin meni mönkään. Ensin lähetettiin Rooman kirkon pappeja 1600-luvulla saarnaamaan Jeesuksesta ja Taivaan Isästä, sitten olisi lähetetty kauppiaita elintasoa nostamaan ja totuttamaan uuteen tavaramaailmaan.

Lopuksi olisi tullut sotilaita suojelemaan seurakuntia ja kauppiaiden varastoja. Olisi tullut sota ja vanha valta kukistettu. Niin olisi siitäkin kulttuurista päästy eroon. Mutta sotilashallitsijat, shogunit, tappoivat papit ja samalla kertaa kotimaiset käännynnäiset - julmasti ja viisaasti toimittu. Kristinusko kiellettiin ja ulkomaalaisten maahanpääsy estettiin sadoiksi vuosiksi. Tulee Mr. D. Trump mieleen.

Tarina on pitkä, mutta lopputulos selvä. Japani ryhtyi 1941 sotaan USA:ta vastaan, joka pommitti maan matalaksi ja viimeisteli parilla ydinpommilla, siten maailmanloppu oli valmis. Tämän maailmanlopun tehtailivat japanilaiset ihan itse.

Logiikka oli sama kuin poliisiavusteisessa itsarissa USA:n tapaan. Käydään käsiksi poliisiin ja tavoitellaan tämän pyssyä. Polisi ampuu heti kuoliaaksi, johon hän uskoo tarvittavan noin kaksi-kolmekymmentä laukausta kehon eri kohtiin. En suosittele, kerron vain, näin iloksi ja ratoksi, kun kerran ollaan coronakaranteenissa. Ja vessapaperi on loppu.