Vakoojien valtakunta ei ole muuttunut mihinkään

Teksti Harald Olausen

Tänään KGB on noussut kuin tuhkasta uudistuneena lännen tiedustelun harmiksi FSB:nä, jolla tuntuu olevan tappavat sormensa koko lännen kaulan ympärillä. Kylmän sodan agenttihenki, vaaralliset operaatiot, salamurhat ja "ikkunasta tippumiset", ovat palauttaneet lamaannuttavan pelon ja jatkuvan uhkan länsimaisten ihmisten mieliin, elokuviin ja kirjoihin. Kylmän sodan agenttitarinat myyvät edelleenkin hyvin länsimaissa, jotka ovat heränneet uudelleen pelkoon.

Tästä kertoo myös mielenkiintoinen Mark Hollingsworthin kirja Vakoojien valtakunta – miten KGB ja sen perilliset tunkeutuivat länsimaiden ytimeen (Atena, 2024). Kirjan karmaiseva tunnelma ja jännitystä kihisevä henki on sama kuin katsoisi samasta aiheesta kertovaa amerikkalaista poliittista trilleriä, Red Sparrow (2013). Varpuset oli Hurtsevin aloittama seksiohjelma, missä koulutettiin vakoojista vaarallisia viettelijöitä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Red_Sparrow. Metkut ovat samat.

Red Sparrow on bestsellerromaani, jonka on kirjoittanut Jason Matthews, entinen Keskustiedusteluviraston työntekijä. Kirja kuvaa tiedustelukentän arkipäiväisiä puolia, sen käyttämiä tekniikoita ja Red Sparrown kykyä erottaa ihmisten luonne näkemällä heidän tunteensa väreissä. The New York Times Book Reviewin mukaan se on John le Carrén perinteen mukaisesti kirjoitettu vakoilutrilleri, joka toimii myös tämän päivän vakoilukuvausten pohjustuksena.

Se mikä Red Sparrowista paistaa lävitse on nykymaailman kaksinaismoralismi ja tekopyhyys, mikä yhdistää poliitikkoja, valtaa ja valtakuntia kaikkialla maailmassa toisiinsa alentamalla ihmisen kunnia mutaan ja tekemällä seksistä, maailman iloisimmasta ja vapaasta huumeesta likaisen vitsin, jolla maailmaa hallitaan. Toinen asia on tietenkin naiivi usko melodramaattiseen hollywoodlaiseen rakkauteen. KGB:lle seksillä kiristäminen oli yksi tärkeimmistä keinovalikoimista vakoojien kesken.

Hollingsworthin kirja alkaa yhden tällaisen kuvauksella, kun maaliskuun 17. päivä 1999 Venäjän valtiollisen televisiokeskuksen RTV:n tuimailmeinen uutistenlukija ilmoittaa dramaattisesti seuraava aihe "Kolmen kimppa – ei sovi alaikäisille katsojille: "Rakeisella mustavalkovideolla keski-ikäinen mies ilakoi sängyllä kahden alastoman tummaverikön kanssa ylellisesti sisustetussa asunnossa Moskovan Poljanka-kadulla. Hän näyttäisi olevan Juri Skuratov, Venäjän vaikutusvaltainen syyttäjä."

Skuratovin ongelma oli se, että hän tutki Jeltsinin tyttären ja kahden hänen varapääministerinsä tekemiä vakavia rikoksi. Hänestä piti päästä nopeasti eroon ennen kuin Kreml joutuisi huonoon valoon. Niinpä televisio näytti videon vielä kaksi kertaa ja yritti saada syyttäjän perumaan syytökset ja eroamaan virastaan. Lopulta tunnettu "mediamestaaja" Sergei Dorenko julisti, että syyttäjän käytöksen takia venäläisten vanhempien olisi vaikeampaa kasvattaa lapsensa isänmaallisesti.

Noista ajoista lähtien Venäjä alkoi taas horjuttaa länsimaita vanhoilla konsteilla, joita se oli oppinut Neuvostoliiton aikana KGB:n johdolla. KGB soluttautui kylmän sodan aikana länteen valtavin panostuksin. Neuvostoagentteja oli moninkertainen määrä: "Neuvostotiedustelu mustamaalasi hankalina pitämiään poliitikkoja ja lahjoi tai kiristi virkamiehiä päästäkseen käsiksi valtionsalaisuuksiin ja häiritäkseen vastapuolen poliittista järjestelmää." Juuri näin se tekee yhä.

Elokuvassa etsitty korkealle neuvostojärjestelmän huipulle soluttautuneen myyrän motiivina on sekä henkilökohtainen että yhteinen kosto kaikkien vääryyttä ja kärsimystä kokeneiden puolesta. Pikkumainen byrokraatti, jota hän oli loukannut, esti hänen vaimonsa leikkauksen. Vuosien jälkeen hän tajusi syntyneensä maahan, joka oli vankila: "Vankila tekee ihmisestä pedon. Opin pettämään, valehtelemaan. Lyömään ennen kuin ne löivät minua. Selviämään, keinolla millä hyvänsä."

Vakoojien tarina, ja erityisesti elokuva Red Sparrow kuvaavat epäinhimillistä maailmaa sen syvältä väkivaltaiselta sisältä. Näin maailmaa hallitaan kulissien takaa vieläkin pelolla, seksillä ja väkivallalla. Ne molemmat ovat muistutus, ettei KGB:n seuraaja ole muuttunut noista päivistä. Kirja kertoo perusteellisesti kylmän sodan monimutkaisista ja uskomattomista vakoilutarinoista. Ehkä vähän liikaakin sillä sen inhorealistinen ote vaikuttaa välillä liikaa väkivallalla ja seksillä mässäilyltä.

Mutta sanoma on selvä: Miten selviytyä umpikujassa, kun opasteita ei ole? Ketkä meistä ovat todellisia pettureita ja ketkä sankareita. Miten me selviydymme jokapäiväisten pakkojen maailmassa, kun vaihtoedot ovat vähissä eikä kehenkään voi luottaa? Ja mikä on meidän kaikkien maksaman petturuuden inhimillinen hinta? Vakoojien maailma kuvaa pelon ja vainoharhaisuuden maailmaa, jossa selviytyäkseen pitää olla varovainen, hurjapäinen ja ovela selviytyäkseen.

Palataan vielä kirjan alkuun valtiosyyttäjä Skuratovin kohtaloon, mikä kuvastaa hyvin despoottisen maan mielipuolista ja totaalista yliotetta ihmisestä, totuudesta ja kohtuullisuudesta. Kun Skuratov ei suostunut eroamaan eikä hylkäämään syytettä Jeltsinin lähipiiriä vastaan 7.4. 1999 sama salaperäinen FSB-upseeri piti dramaattisen ja epätavallisen suorana lähetetyn lehdistötilaisuuden.

"Videonauha on alustavassa tutkinnassa osoittautunut aidoksi, vakooja sanoi vakavalla äänellä ilmekään värähtämättä. Skrutovilta näyttänyt on tosiaan Skuratov. Hänen on erottava tehtävästään ja asia on tutkittava perusteellisemmin. Lehdistötilaisuudessa esiintynyt FSB-upseeri oli Vladimir Putin, joka ilmoitti, että Skuratov oli oman syyttäjänvirastonsa tutkinnan kohteena. Seuraavana päivänä presidentti allekirjoitti määräyksen, jolla syyttäjä pidätettiin virantoimituksesta."

Skuratovin kohtalo on kaikkien niiden kohtalo, jotka ovat asettuneet FSB:n ehdotonta valtaa vastaan. Tänään tiedämme Jeltsinin olleen KGB:n sätkynukke siihen asti, kun KGB päätti Putinin johdolla ottaa suoraan myös poliittisen vallan käsiinsä. Tätä hyvin ohjattua peliä ja Skuratovista tekaistua seksivideota hyödyntämällä Putin nousi valtaan. Kun Putin eteni Kremliin, hän osoitti kiitollisuutta myöntämällä syytesuojan koko Jeltsinin perheelle, mikä oli naurettavan läpinäkyvää.

Mark Hollingsworthin mukaan ilman tätä "hunaja-ansaa" ja videota Putinista ei ehkä koskaan olisi tullut Venäjän presidenttiä: "Skuratovin maine tahrittiin klassisella FSB-taktiikalla, joka oli peruja jo sen edeltäjältä, KGB:ltä. Video oli kuvattu jo lähes vuotta ennen kuin se näytettiin valtakunnansyyttäjälle, kuukausia ennen kuin hän oli käynnistänyt korruptiotutkinnan. Sitä oli pidetty varalla, jotta sillä voitaisiin sopivan hetken tullen kiristää uhkaamalla julkistaa sen sisältö."

Kirjoittajan mukaan Skuratovin juttu ei ollut mikään yksittäistapaus vaan Venäjän tärkeä ase, jota se on länttä vastaan viimeisen sadan aikana käyttänyt: "Sen voi ilmaista venäjäksi yhdellä sanalla zapatsikat, joka tarkoittaa tahraamista ja maineen likaamista, mikä on ollut oleellinen osa Venäjän etujen ja ulkopolitiikan ajamista aina vuonna 2023 alkaneeseen Ukrainan sotaan."